Valmiita salaisuuksia

Valmista on tullut, mutta näistä en voi paljastaa kuin pieniä vilahduksia. :) Kotimaista, lämmintä ja helppoa olematta kuitenkaan tylsää! 

Nämä vilahdukset paljastan tuonnempana, nyt seuraamaan olympialaisia! :)

Koukuttavat linnut

Pari postausta sitten esittelin joululahjani, Eva Trotzigin kirjan. Kirjasta päätin kokeilla tehdä ensimmäisenä lintulapasia. Alku aina hankalaa. Luontikerros kun piti tehdä punaisella ja heti ensimmäinen varsinainen kudottu kerros piti tehdä valkoisella ja nurjaa. Lisäksi aloitin ensin tekemään puikoilla numero 4. Tämä siksi, että oma käteni on melkoisen suuri ja yleensä lapaset on suunniteltu huomattavasti pienempi kätisille. Ohjeessa puikkosuositus oli 3,5. Kun ensimmäinen lapanen oli tehty siihen asti, että ensimmäiset linnut kurkistivat, huomasin, että lapasista tulisi ihan liian leveät. Niinpä työpurkuun ja uusi aloitus puikoilla nro 3,5. Ja johan alkoi sujua! Olin niin innoissani, kun kuvio osoittautui ihan mahtavaksi, että räpsin vähän joka vaiheessa työstä kuvia. Toinen lapanen sitten valmistuikin niin hurjalla vauhdilla, että sen tekovaiheista ei kuvia ole!

Ensimmäinen valmis!! 

Ja molemmat valmiina! 

Lankana käytin Viking Vilmaa, jota olen ostanut varastoon silloin, kun paikallinen lankakauppa lopetti. Ostin tuollaisia perusvärejä, joita ajattelin aina tarvittavan. Nyt värit sopivat tähän todella hyvin!

Eivätkä taatusti jää viimeiseksi lintulapasiksi ja kyllähän tuosta kirjasta täytyy kokeilla muitakin malleja! 

Juhannusruusu keskellä tammikuuta

Seinäjoen käsityömessuilta ostin turkoosia Kauhavan Kangasaitan Lilli-ontelokudetta. Kauan sitä marinoitiin lankavarastossa, mutta nyt tuli sen aika puhjeta kukkaan! Malliksi valitsin niin ikään Kangasaitan ohjeen Juhannusruusu. 

Matto tuli vessan lattialle ja koska vessamme on varsin kapea, jätin kerroksia matosta pois, jotta matosta ei tulisi liian suuri. 

Tämä on ensimmäinen ontelokuteesta tekemäni työ ja ei varmasti jää viimeiseksi! Tätä oli mukava tehdä ja mielestäni tästä tuli kaunis! 

Eilen illalla aloin tekemään lintulapasia! Nyt näyttää siltä, että valitsin työhön liian paksut puikot ja lapasista tulee liian leveät. Malli vaikuttaa kuitenkin todella kivalta! 

Yleensä teen käsitöitä silloin, kun lapset on peitelty sänkyihinsä. Koiramme tietää tämän ja liimautuu monesti kylkeen kiinni heti kun alan selvitellä lankoja aloittaakseni. Niin kävi eilenkin.. 

Vierivä kivi ei sammaloidu!

Hei pitkästä aikaa ja hyvää tätä vuotta 2014! Taukoa on bloggaamisessa ollut, mutta jos se nyt taas korjaantuisi tällä megapostauksella, johon aion survoa kaikki edellisen postauksen jälkeen valmistuneet työt! Eli tällaista on saatu aikaan:

Ja se, mihin otsikko viittaa on se, että olen opettellut kaksi uutta tekniikkaa tehdä sukkia! Tässä ensimmäinen aikaansaannos kärjestä aloitettuihin sukkiin! Eipä tuo ole yhtään sen kummallisempaa kuin varresta aloittaminenkaan, joskin päättelyyn täytyy kiinnittää huomiota, jottei varresta tule liian kireä. Lankana tässä on käytetty Novitan nallea. Kantapää on ainaoikeaa ja raidoitin senkin. 

Toinen selätetty tekniikka on ns. magic loop-tekniikka, jossa sukat kudotaan pyöröpuikoilla. Tästä olen haaveillut jo kauan, mutta nyt päätin kokeilla! Youtubessa on lukemattomia videoita, joissa tätä tekniikka opetetaan ja sieltä minäkin oppini kävin hakemassa. Voin suositella tätä videoa! Ensin harjoittelin tekniikkaa aloittamalla yhden sukan pyöröpuikoilla ja kun se alkoi sujua, purin aloituksen ja loin kahden sukan silmukat. Yllä olevassa kuvassa nuo siniset aikuiseen sukat on tehty tällä tekniikalla. Lankana käytin Regian Allaround Color-lankaa, jota löysin Halpa Hallista. Tein sukkiin videolla opetetun kantapään ja ihan kaikki ei menny niinku piti, mutta ensi kerralla olen jo viisaampi! :)

Kuvan vauvasukat on välityö, jotka jäävät odottamaan seuraavaa syntyvää tyttövauvaa! Lankana on tutusti Dropsin ihanan pehmeä Baby Merino. 

Joulupukin muoria auttelin ja nitkutin naapurissa asuvalle 1,5-vuotiaalle pojalle autoilulapaset vai ovatko nämä autolapaset. Farkun sininen lanka on Viking Vilmaa ja keltainen samaa nalle, jota on käytetty noissa raidallisissa kärjestä aloitetuissa sukissa. Auton mallin löysin Facebookin Voihan villasukka!-ryhmästä. Nämä oli mukavat tehdä! Samaisessa ryhmässä on näitä mallikuvia vaikka miten paljon. 

Kuusi nuorta naisenalkua ystävystyi noin 15 vuotta sitten. Ystävyydestämme tuli niin syvää ja pysyvää, että vaikka lukion jälkeen levisimme pitkin Suomea opisekelemaan, olemme edelleen hyviä ystäviä. Kouluaikoina tapasimme kuuden hengen voimalla, mutta nykyään, kun kaikki pääsevät miehineen ja perheineen paikalle meitä on jo 21! Tuo mahtava sakki oli meillä joulun jälkeen ja menoa riitti! Suurinta meteliä taisimme pitää me naiset, jotka nauraa räkätimme. Esikoisemme tuli jossain vaiheessa huomauttamaan asiasta ja sekös meitä nauratti taas! 

Vanhin ystäväporukan lapsista on 8-vuotta täyttävä poika ja nuorin on vajaan kolmen kuukauden ikäinen tyttö. Ja kuten minulla on ollut tapana, olen kutonut jokaiselle tyttövauvalle Ellin mekon. Tavatessamme joulukuussa sain ojentaa jälleen yhden Ellin mekon pikku prinsessalle. Lanka on jälleen Dropsin Muskat, joka merseroituna puuvillalankana antaa tälle mekolla hienon kiiltävän pinnan. 

Löysin tämän mekon ohjeen vasta, kun ystäväporukkamme vanhin tyttö oli jo muutaman vuoden ikäinen eli hän on nyt ainoa, jolla tätä mekkoa ei ole. Hän on meidän kummityttö ja täyttää huhtikuun lopussa neljä vuotta ja olenkin nyt päättänyt, että yritän suurentaa mekkoa niin paljon, että vanhinkin tyttö saa oman mekon! Tämä on niin ihana mekko tehdä, että luulenpa senkin valmistuvan hetkessä! 

Huomasinpas tässä kuvia siirrellessäni, että yksi työni on jäänyt kuvaamatta kokonaan! Virkkasin äidilleni liinan joululahjaksi. Ohje oli pitsiliinan ohje, mutta itse kudoin sen paksummasta puuvillalangasta. Langanvyötteet olen heittänyt jo pois, joten siitä liinasta ei jää nyt muuta muistoa tänne blogiin kuin tämä teksti. 

Noin! Nyt on taas päivitettynä tekeleet! Vihdoin on maa valkoinen ja pakkasta! Kyllä tätä on odoteltukin! Nyt vielä lunta lisää sen verran, että lasten kanssa päästään hiihtämään ja luistelemaan niin talvi on vihdoin alkanut! 

Kuvausvastaavat

Vaikka ehtisikin kutoa niin aina ei ehdi kuvata. Tein lomareissulla itselleni säärystimet ihanasta Drops Big Delight-langasta. Puikot olivat huimasti kokoa 6 ja valmista tuli nopeasti! Alkuun ja loppuun tein 2o2n joustinta jonka jälkeen tein vuorotellen 4 kerrosta nurin ja 4 kerrosta oikein. Nyt ei enää nilkkoja palele ulkoillessa. 

Nämä ovat olleet jo kovassa käytössäkin, mutta kun halusin kuvata nämä jalassa ja sehän ei ole helppo juttu itse toteutettuna. Aikani ajattelin, että joskus ehtisin mieheni kanssa tehdä tämän, mutta kun se jäi ja jäi niin päätin kokeilla valjastaa kuvaustouhuun nuo 2- ja 3-vuotiaat pojat! He kun innokkaasti ottavat kuvia etenkin iPadilla ja meidän puhelimilla. Puhelimistamme löytyy sadoittain kuvia, joissa näkyy osittain jonkun otsa ja kattopaneelit!! :) Niinpä minun ei hirvittävästi tarvinnut houkutella heitä kuvaamaan. Ja tällainen lopputulos saatiin!

Tässä esikoisemme aikaansaannos! 

Ja tässä kuopuksen! Kuopuksen kuvan alareunassa näkyy asiaankuuluvasti hänen etusormensa. :)

Olipa kerran merentutkija ja sitten sen pipo

Mieheni tarvitsi uuden pipon. Tyyliä ja mallia kysäisin lähinnä kuullakseni "sellainen perinteinen" -vastauksen. Mutta nytpä mies halusikin aivan erityisen pipon: Jacques Cousteau-pipon. Olin ensin ihan pihalla. Mutta sitä, mitä armas Google ei tiedä, sitä ei ole olemasakaan! Ja nyt täytyy todeta ettei Googleakaan rakkampi Ravelry pettäny! Sieltä löytyi mahtava ohje pipoon. Kas tässä: http://www.ravelry.com/patterns/library/jacques-cousteau-hat

Ja täytyy sanoa että tästä tuli hyvä ja omistajansa näköinen. Kuvat on läiskitty hehkulampun valossa kännyllä, koska sillä oli kiire käyttöön.. Väri on oikeasti petrolin sininen. Lankana käytin taas tutusti Maijaa. 

Ensikäyttökokemus oli kuulemma hyvä, joten tuskin jää viimeiseksi pipoksi. Tuo pipon yläosan kavennus on nerokas ja hienon näköinen. Ja, mikä parasta, varsin yksinkertainen! 

Hyvää huomista pyhäinpäivää! Sytyttäkää kynttilä ja muistelkaa rakkaitanne, jotka tuikkivat tähtenä taivaalla. Niin minäkin teen. 

"Kun sai niin halvalla.."

Tällä kertaa kys ei ole lankojen ostamisesta ja lankakaupan tyhjäämisestä! Vaan tuon lausahduksen isästä, Sulo Vilenistä. Tai tarkemmin hänen pipostaan. Lapsuudesta muistan miten katsoimme kaikki Tankki täyteen- jaksot kuin myös Reinikainen - jaksot. Tuolloin ohjelmat olivat hauskoja ja osasimme ne ulkoa. Isämme aloitti jonkin ohjelmissa esiintyvän lauseen ja me lapset lopetimme sen. 

Nyt aikuisiällä ohjelman vitsit ymmärtää ihan eri tavalla. Ja ohjelma on taas eritavalla viihdyttävä! Mutta ihan sama pipo Sulolla on päässään ja ihan yhtä hellyyttävän yksinkertainen on hänen ajattelutapansakin. 

Otan riskin ja esittelen pipon blogissani jo nyt. Kääräisen sen joululahjapakettiin ja pipon saa isäni. Hänellä, jos kenellä riittää ymmärrystä ja huumorintajua tähän lahjaan. :D 

Ohjetta ei varsinaisesti ole, vaikkakin nettiä selailin ja kahlasin peruspipojen ohjeita läpi. Kokeilin 3o2n ja 3o1n neulosta ja jotenkin tuo 3o1n neulos sopi tähän yksinkertaiseen pipoon paremmin. 

Lanka on seiskaveikkaa, koska siitä löytyi sopivasti tuollainen metsänvihreä ja keltainen väri. Kuvat on napattu paluumatkalla syyslomaretkeltämme. Pipo valmistui loman aikana, tupsun tein autossa juuri ennen kuvan ottoa. Lomalla valmistui muutakin, mutta siitä myöhemmin. 

Pitäisikö noille paapan muruille tehdä omat miniversiot? ;)

"Äiti, eihän kaunis voi olla pelottava?"

Niin. Voiko? Voiko sama asia olla yhtäaikaisesti kaunis ja ehkä hellyyttäväkin, vaikka alkuperäisesti se onkin pelottava ja hyinen? Nyt voin sanoa, että kyllä voi! Katsokaa nyt:

Ihanat lumihiutaleet. Ja taatusti käsin tehdyt, kun on noin karski virhekin! Toisessa peukussa kaksi lumihiutaletta, toisessa kolme!  Ensin epäilin, että mitenköhän vaikeaa on tehdä kirjoneuletta peukaloon, mutta eipä se sen kummallisempaa ollut kuin muuhunkaan kohtaan lapasta. Eihän tässä ole mitään pelottavaa! :)

Mutta. Kämmenselässä löytyykin sitten se, joka vakavoittaa ilmeet.. MÖRKÖ! Ja vielä vakava mörkö!

Kauan aikaa sitten jo törmäsin näihin mörkölapasiin netin ihmeellisessä maailmassa ja näytinpä kuvia veljeni vaimolle, joka on muumifani. Tänä syksynä hän esitti toiveen, että tekisin hänelle nämä lapaset. Väritoive oli harmaa-valkoiset. 

Ja vaikka lankaa on kotona mielinmäärin täytyi lankaa lähteä ostamaan, koska sopivia lankoja ei löytynyt sopivissa väreissä. Ajatuksissa oli Maija-lanka, mutta sitä ei uuteen lankakauppaan vielä ole tullut, joten päätin kokeilla teetee Pallas-lankaa. Värejä oli mahdoton määrä ja mallailin tuota harmaa-valkoista. Löytyi tummanharmaata, vaalean harmaata, mustaa ja valkoista. Lopulta päädyin tummanharmaan ja vaaleanharmaan yhdistelmään, koska musta ja valkoinen tuntuivat jotenkin jyrkiltä väreiltä joka yhdistelmässä.  Kotiin päästyäni ajattelin, että mitenköhän synkät lapaset näistä tulee, kun väreinä on kaksi harmaata?! Ajattelin, että kokeilen aloittaa lapasta ja päätän sitten tuliko niistä synkät! 

Ja ehkä hieman yllättäen näistä tuli varsin mukavat väristä ja vakavasta möröstä huolimatta! Ja ai että, kun pidän noista lumihiutaleista! Mielessä jo kävi, että teen lapaset, jotka ovat täynnä noita lumihiutaleita! 

Ohje näihin löytyy Ravelrystä nimellä Mörkö ja ohjeen suunnittelija on Jenni Peltomäki. Ohje on saatavana ilmaiseksi ja on suomenkielinen. 

Ohjeesta sanottakoon se, että se on ISOille käsille! Varsinkin lapasen alaosa (siis mörön "helma") on leveälle kädelle hyvä. Puikkoja ja lankaa vaihtamalla saa varmasti pienemmät tai tarvittaessa suuremmatkin lapaset.

Viisaat sukat!

Nämä sain aikaan koulutuspäivillä! Olin kaksipäivää Helsingissä ja matkat taittuivat junalla. Siis noin kuusituntia istumista paikallaan! 

Ensimmäisenä päivänä en kutonut luennoilla, mutta toisena päivänä jäin salin takaosaan ja otin kutileet esiin. Otin tarkoituksella puiset puikot mukaan, joten toisia häiritsevää kilinää ei kuulunut juurikaan. 

Luennot toteutettiin nonstop-meiningillä, joten aina kun luento loppui, seuraava luennoitsija aloitti. Samalla osa kuuntelijoista lähti pois ja vastaavasti tuli uusia. Ensimmäisen luennon jälkeen, jossa kudoin, alkoi heti uusi luento, jolle halusin jäädä. Ihmeekseni takaosaan tuli kolme naista, jotka kaikki ottivat sukankutileet esiin ja alkoivat kutoa! Yksi virnisti minulle ja sanoi: "Nyt minäkin voin, kun joku muukin!" Lopulta meitä oli neljä kutojaa. 

Kudoin sukat kotona loppuun. Ja tämmöiset niistä tuli! 

Perussukka ja lankana Fabel Print. Puikot oli puiset nro3. Varressa 1o1n-joustin ja puikolla 15s. Koko noin 38-39. 

Tontut jo liikkuu!!

Eli ensimmäinen joululahja on paketointia vaille valmis! Kyseessä on siis kummitytölle menevät pöllö-lapaset. Lankana käytin ensimmäistä kertaa TeeTeen Pallas-lankaa ja varsin mukava, uusi tuttavuus! Väreinä on marjapuuron punainen sekä tumma luumu. Ylemmässä kuvassa värit enemmän kohdallaan.  Ensin ajattelin valkoista ja pinkkiä, mutta kun se valkoinen on niin armoton väri - varsinkin lapsilla! 

Nyt toivotaan, etteivät nämä pöllöt unohdu kaappiin niinkuin ne edelliset! 

***

Tapasimme ystävien kesken sunnuntaina ja juhlistimme erästä meistä, joka on juuri jäänyt äitiyslomalle. Osalla meistä on jo lapsia, mutta hänelle lapsi on ensimmäinen. Jokainen toi mukanaan jotain yhteiseen ruokapöytään. Tietysti lahjoimme myös tulevaa äitiä ja vauvaa. Kun yksi ystävistäni oli lähdössä muutaman kuukauden ikäisen tyttönsä kanssa kotiin, kiinnitin huomiota peittoon, joka oli vauvan päällä kaukalossa. Siis kertakaikkisen ihana, kudottu peitto. Kirjoneuleena toteutettu. Oli kissoja, perhosia, kukkia, raitoja, palloja ja vaikka mitä! Värejä oli monia, mikä teki peitosta hauskan! Ystäväni kertoi, että peiton on tehnyt isotäti aikoinaan hänen isoveljelleen. Myös ystäväni oli nukkunut kyseisen peiton alla. Nyt harmitta vain se etten napannut peitosta kuvaa ja myös se etten osaa kirjoneuletta tehdä tasona! Päätinkin, että tulevan talven aikana ainakin yritän harjoitella tasokirjoneuletta. En ehkä aloita sängynpeitosta tai edes vauvapeitosta, mutta jos jostain pienestä tilkusta sitten! 

Seuraavaksi on suunnitteilla palmikkoa ja myös jotain pelottavaa! HUI!

Pirteää syksyn jatkoa! 

Maailman rumimmat sukat ja vähän jotain kaunistakin

"Kun sai niin halvalla.." Niinhän se Sulo Vilenkin aina totes. Paikallinen lankakauppa kun lopetti, niin kaikkihan oli kutojan mielestä lähes ilmaista ja vaikkei lanka nyt niin miellyttänytkään niin ostaa piti silti. Nyt täytyy tunnustaa etten käsitä miten olen ostanut tällaista lankaa! Vihreä ei ole minun väri eikä oikein ruskeakaan - harmaasta nyt puhumattakaan! Ja noitahan näissä sukissa on; vihreää, ruskeaa ja harmaata.. 

Ovat vielä niiiiin rumat, että näitä on hankala kuvatakin! Kohta 4-vuotias esikoisemme rypisti otsaansa kun sain sukat valmiiksi ja tuumasin rumiksi. "Äiti! Ei noin voi sanoa! Nehän on hienot sukat" Ja silitteli niitä. :) 

 Yritin jollain lailla pelastaa sukkia paremmiksi kokeilemalla Novitan sukkalehdessä olevaa pitsikuviota. Melkein jo arvasin, että koska kysessä on raidoitettu lanka kaunis yksityiskohta hukkuu ja niinhän tuo tekikin! 

Sukkiin kokeilin tehdä pitkästä aikaa tiimalasikantapään ja molempien sukkien kantapäitä jouduin välillä purkaa. Ajatus on äärimmäisen yksikertainen tiimalasikantapäässä, mutta kun se ei millään tavoin ole rutiinissa, niin helposti tulee virhe. Noh, kyllä nämä nyt toisiksi tiimalaseiksi on ihan kohtalaiset. Nyt täytyisi vain harjoitella!

Tiimalasi kantapäätä kutoessa tuntuu, että kantapäästä tulee ihan kummallisen muotoinen, mutta se istuu jalkaan todella hyvin! Vaikka langan väri ei olekaan mieluinen, niin kutoa se oli mahtavaa. Kysessä on Regian Aquarius Color-lanka. 75% villaa, 25% polyamidia. Puikkosuositus 3-4, minä kudoin nro3 puikoilla. Hämmästyksekseni huomasin, että langassa on merkintä, että sitä saisi jopa rumpukuivata alhaisessa lämpötilassa! Onneksi nämä rumilukset jäävät omaan käyttöön niin nähdään kestääkö käyttöä! 

***

Ehkä se riittää niistä! Omenapuumme on antanut valtavan sadon ja olemme kokeilleet nyt ensimmäistä kertaa kuivata omenviipaleita. Iso lasipurkillinen on "omenasipsejä" kuivattuna. Lapsemme pitävät näistä sipseistä erityisesti, joten ehkä niitä vielä toinenkin purkillinen tehdään! 

***

Jos sitten niitä kauniita asioita! Ostin jokin aika sitten lapsille sormivärit. Lisäksi Tiimarissa oli kaikki tuotteet ota 3 maksa 2. Löysin sieltä sopivia ötökkäleimasimia, joita pystyi käyttää myös sormiväreihin. Ajatukseni oli, että jokin kaunis päivä voisimme maalata pihalla vaikka ihan pikkukalsareissa ja t-paidassa niin ei ole niin väliä vaikka pikkumaalareilla olisi maalia muuallakin kuin paperilla. Mutta maalaaminen jäi ja jäi. Nyt ovat päivätkin jo niin tuulisia ja kuitenkin viileitä, että päätimme maalata sisällä ja pesuhuoneessa - juuri ennen saunaa. Täydelliset nakumaalalrit saivat tämmöistä aikaiseksi paperihinsa:

Kivaa oli! Äiti ja isäkin tulivat maaliin, mutta tuohan ei haitannut kun sai taiteilun päälle nostaa teokset kuivumaan ja pujahtaa suihkun kautta saunan lämpöön!

Jättisukat ja converset - taas!

Niinhän se menee, että kun jostain mallista innostuu niin sitten tulee käytettyä samaa mallia monesti. Ellin mekko on tästä vain yksi esimerkki! Yhdellä ystävistäni on laskettuaika ensi kuussa eli saapa nähdä pääseekö yksi Ellin mekko taas puikoille vai täytyykö alkaa kehitellä jotain poikaisempaa! :) 

Nyt on sitten tullut jäädäkseen conversevillasukat! Tässä uusimmat, työkaverille menevät sukat! 

Ohje on tismaalleen sama, kuin edellisissä sukissa. Värit muuttuivat ja ovat työkaverini ihan itse valitsemat. Ja täytyy sanoa, että ihan ovat saajansa näköiset - nämäkin! Samalla sain tilauksen toisistaakin, tismalleen samanlaisista sukista. Työkaverillani on nimittäin hauska perinne siskonsa kanssa. He ovat molemmat villasukkafaneja ja pitävät todella paljon villasukkia. Tästä heille on muodostunut perinne. He antavat toisilleen joululahjksi aina villasukat. Sukkia etsitään erilaisista joulumyyjäisistä ja he yrittävät aina etsiä mahdollisimman toistensa näköisiä sukkia. Mielestäni varsin loistava idea!! Toisaalta tietää mitä saa, toisaalta taas jännitystä on että millaiset sukat sieltä tulee. Hauskaa!!

Josko tämä kuva selventäisi, miten pujotin nauhat sukkiin. Eli tuosta keskikohdan oikeista silmkoista nostin kahta peräkkäistä silmukkaa ja pujotin neulalla nauhan niiden alta. Ajattelin, että kahden silmukan alta laitettuna siitä tulee kestävämpi. Aika näyttää kestääkö! :)

***

Sitten niitä jättisukkia. Isälläni oli syntymäpäivät jo elokkuussa ja päätin tehdä hänelle sukat lahjaksi. Isän työkengät on saappaat ja äitini tekee paljon ns. saapassukkia paksusta sukkalangasta. Pitäähän niiden kestää ja olla lämpöiset. Siksipä päätin, että isä saa sukat ohuesta sukkalangasta. Ei saapassukkia vaan sellaiset sukat, joita voi pitää sisällä ihan vain vaikka puuvillasukankin tilalla. 

Tietysti kun ohuesta langasta tekee, silmukoita on valtava määrä. Ja vielä, kun isäni kengänkoko on sievä 47-48! Tein nämä sukat siis jo heinäkuussa ja mikäli oikein muistan silmukoita oli 20/puikko. 

Ihan perussukkia en kuitekaan halunnut tehdä ja erilaisissa blogeissa on vilahdellut rikottu helmineule.

Varressa on muutama kierros joustinneuletta, jonka jälkeen aloitin jokaisella puikolla rikottua helmineuletta. 

Kantapäästä tein ristiinvahvistetun. Lankana käytin Dropsin Fabel Unicoloria sekä Fabel printiä. Ja nyt kyllä kurtistin kulmiani kun sain sukat tehtyä. Kantapäät oli ihan nyppyyntyneet pelkästä kutomisesta. Muualla sukassa en huomannut nyppyyntymistä. Vähintäänkin outoa. En tiedä onnistuinko saamaan sitä näkymään tuossa  kuvassa, mutta yritin ainakin. Täytyy nyt seurata, miten nämä käytössä kestävät.  

Tässä sukat mieheni jaloissa, jolla on noin 3 numeroa pienempi jalka kuin isälläni. Mieheni valitteli mallinhommia raskaiksi ja vaati, että tästä raskaasta hommasta joudan keittää hänelle päiväkahvit! :)

Missio Converse

Sisko laittoi viestiä, että oli törmännyt jossain naistenlehdessä converse-villasukkiin. Sisko halusi itselleen samanlaiset. Väritoive oli turkoosi. Seinäjoella aukesi sopivasti uusi lankakaupaa, jota sai hyvällä syyllä mennä katsomaan - nykyisestä lankavarastosta kun ei juuri sitä turkoosia löytynyt. Vaan eipä löytynyt sieltäkään täysin mieluista, vaikka turkoosia lankaa löytyikin. Toiveena nimittäin oli, että sukat olisivat suurinpiirtein saman paksuiset, kuin mitä meidän äiti tekee ja meidän äitihän käyttää 7-veljestä. 

Lopulta päädyin tutusti Maija-lankaan. Se on vähän ohuempaa kuin 7-veljestä, mutta toisaalta siinä on vähän enemmän villaa. Ohjeen runkona käytin Novitan Sukka-lehdessä olevaa converse-sukkien ohjetta. Tämmöset niistä tuli!

Siskolle oli helppo tehdä sukat, koska meillä jalan koko on melko sama. Tein siis niinkuin itselleni sukat! Sukat on kudottu 3,5 puikoilla ja silmukoita oli alussa 64. Alkuun tein 2o2n joustinneuletta, jonka jälkeen 1. ja 2. puikoilla tein 4o4n joustinneuletta, muilla puikoilla sileää neuletta. Tein vahvennetun kantapään, koska nämä ilmeisesti menevät työsukiksi niin kestävät kävelyä. Jatkoin 4o4n joustinta myös jalkaterän päällä. 

 Varsinainen pähkinä näihin olikin sitten tuo nauha - uskomatonta, mutta totta! Kokeilin ensin tavallista kengännauhaa, mutta se vaikutti jotenkin raskaalta ja kömpelöltä. Enkä edes löytänyt niin pitkiä, jotka olisi näihin vaadittu! En edes tajunnut lähteä etsimään luistimien nauhoja (jälkiviisautta, nääs!). Niinpä suunnistin paikalliseen kangaskauppaan ja siellä tuumasin ja pähkäilin myyjän kanssa, että miten leveä kanttinauha tai koristenauha olisi sopivin. En tietty tajunnu ottaa sukkia mukaan - se olisi ollut liian fiksua ja helpottanut hommaa ihan liikaa!! :)

Lopulta päädyin 10mm koristenauhaan. Tämä siksi, että koristenauha näytti jotenkin hienommalta kuin vähän ehkä arkinen kanttinauha. Kauhaella innolla sitten pujottelemaan! Mutta voih! Kun ensin tuli liian tiheään ja seuraavaksi liian harvaan. Seuraavalla kerralla nauha oli ihan kierossa ja veti sukkaa ihan vinoon! Äh! Miten monta kertaa purin nauhat ja taas aloitin alusta? En muista, mutta valehtelematta sukat itsessään olivat olleet viikon tehtynä ennekuin onnistuin saamaan nauhat edes siedettävällä tavalla pujoteltua sukkiin! Mutta nyt tiedän jo seuraaviin converse-sukkiin valmiiksi oikean tekniikan! 

Koska siskoni asuu miehensä kanssa kaukana, lähtivät sukat postissa saajalleen. Pojat askartelivat pakettiin mukaan peikot. Meillä on nyt kovasti harjoiteltu saksien käyttöä. Vanhempi (kohta 4-v) yllätti minut täysin tässä eräänä päivänä leikkaamalla todella taitavasti minun pirtämääni viiva pitkin hahmon irti paperista. Nuoremmalla (2,5-v) aukee vielä suu samaa tahtia kuin sakset ja saksetkin vaihtavat kättää kesken leikkaamisen. Mutta kivaa on ja silppua syntyy! Limaamiinen on myös aina yhtä kivaa, joten silmäthän sille peikolle oli pakko laittaa! Lisäksi kumpikin sai kuviorei'ittäjillä painella paperista hahomoja ja liimata niitä peikkoihin. Parran leikkaus sekä väritys ja niin oli peikot valmiit! Tänään tuli viestiä kuvien kera, että kosti oli polkenut ja paketti päässyt perille! 

Peikot on nyt kuulemma asetettu keittiön pöydän ääreen herättelemään unisia aamupalannauttijoita! :)

Pöllö istui puussa. Ei oo pöllöllä hampaita suussa!!

Edellisiä postauksia lukiessani huomasin, että olin vihjannut jostain eläimellisestä tekeleestä. Olin ihan ihmeissäni! En aluksi muistanut, että olin jo keväällä tehnyt nämä ihanat! 

Lankana näissä on ihanan pehmoinen Drops Karisma. Lanka on uusi tuttavuus minulle, joten käyttökokemusta ei minulta löydy. Lapaset jäävät itselle, joten käyttökokemusta tästä langasta on talven jälkeen. Ohje näihin löytyy täältä.

Nämä pöllöt ovat siis uinuneet kesän yli ja ovat nyt valmiina vastaanottamaan syksyn ja talven. Oikeastaan kiva, kun tulee syksy. Monet osaavat heti sanoa, mistä vuodenajasta pitävät eniten. Minä en osaa. Mielestäni aina se tuleva vuodenaika on mukavin. Niinkuin nytkin. Kesä oli kiva, mutta jotenkin se on mukava taas vetää aamulla villasukat jalkaan. Puhumattakaan kynttilöistä ja lyhdyistä, joita saa sytytellä iltaisin. Ja sitten taas syksyn jälkeen oikein odottaa sitä ensilunta ja lasten riemua sen lumen kanssa. Saa tehdä lumiukkoja, -linnoja ja -enkeleitä. Mutta sitten taas, kun alkaa valo voittaa ja lämpö palata ja onko kuitenkaan ihanempaa kuin hiirenkorvat ja lintujen liverrys? Mutta jos kuitenkin jäätelö, uinti, mökkisauna ja grillaus olisi parasta. Niin. Päätä nyt noista sitten. Onneksi meillä on neljä vuodenaikaa niin saa nauttia noista kaikista asioista vuorotellen eikä tarvitse osata päättää lempivuodenaikaa! :)

Päivitystä tekeleisiin!

Viime postauksesta on näääääääin kauan aikaa, joten nyt tällainen päivitys siihen, mitä kaikea on tullut tehtyä. Kaikki nämä ovat jo käyttäjillään tai ainakin matkalla! Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa (jos väliin kuitenkin joitain sanojakin)! :)

 Palmikkoa, pitkästä aikaa! Vai onkohan tuo kunnon palmikkoa, no apupuikkoa nyt kuitenkin tarvittiin! 

Luulin, että nappien etsmisessä menee hermo, kun ne piti olla juuri TIETYN väriset. Mutta mitenkäs kävikään? Napit löytyi ensimmäisestä kaupasta, josta etsin! 

Potkuhousut kaverin tyttövauvalle. Näitä oli kiva tehdä. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt potkuhousuja ja vähän jännitti, onko toinen lahje pidempi kuin toinen tai muuten ihan vinot, mutta tyytyväinen olen! Koko on jotain noin 70cm, joten vielä nämä on valtavat, mutta talvi se tulee taas tuon kohta koittavan kesän perästä. Nyt voi muuten jo sanoa, että ensikuun jälkeen onkin kesäkuu! Ohje on Novita-lehdestä. Numeroa en valitettavasti muista. Lankana on tuttu Maija. 

Sytämmiä, sytämmiä!! Nämä menivät veljen vaimolle syntymäpäivälahjaksi. Lankana Viking Vilma. Ohje on Novitan sukkalehdestä. Mukavat oli kutoa, kirjoneuleelle tyypilliseen tapaan valmistuivat kuin huomaamatta. Vilahtivat kuulemma synnärisukiksi: :)

 Sitten blingblingiä!! Seuraan Kardemumman blogia ja sieltä löytyy ohje tähän. Sain itse lahjaksi tällä ohjeella tehdyn tuubihuivin ja siitä innostuneena tein eräälle tärkeälle synttärilahjaksi tuubihuivin. Lähdin lankakauppaan hakemaan blingbling-lankaa ja palasin kotiin mukanani Schachenmayr smc Miraclea ja värinä ihan pinkki- ihan saajansa värinen. Tämä on vasta matkalla saajalleen ja nyt tietenkin toivot, ettei hän lue täältä paketin sisällöstä. 

Siinäpä noita! Nyt puikoilla jotain eläimellistä, mutta siitä taas tuonnempana! Hyvää kevään jatkoa! Ihanaa kun aamulla alkaa olla valoisaa ja valoa riittää pitkälle iltaan!