keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Pikkusukkia jämälangoista

Joulukutomusten jälkeen kädet tuntui tyhjiltä kun ei ollu mitään kesken. Niinpä päätin tekaista poikien päiväkotiin varavillasukkia. Sukat kun ovat kooltaan pieniä niin ne valmistuvat nopeasti ja lankaa ei tarvi hurjasti eli jämälankojen kimppuun! Tumman harmaa on Nalle-lankaa ja toinen lanka on iki-ihana, liukuvärjätty Schoppel-wolle zauberball stärke 6. Perussukkamalli vahvennetulla kantapäällä. 



sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Synttärisankari

Esikoinen täyttää tänään komeat kolme vuotta ja tokihan hälle piti kakku tehdä! :)

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille!



maanantai 26. marraskuuta 2012

Tylsää kuvaa ja lisää tonttuilua

Tää on näköjään aina tämmöstä tylsää postaamista.. Nytkään ei voi kuvaa ottaa tästä valmistuneesta työstä. Sekin on avustustyö tontuille tai ehkä paremmin joulumuorille. Kirjoneuleeseen jäin kiinni ja nyt jo siis toinen valmis työ sillä tyylillä. Vähän nyt kuitenkin raotan:





perjantai 26. lokakuuta 2012

Paljastuksia.. melkein!

Hehei, pitkästä aikaa!

Juuh, työt tuli aloitettua ja tunnustaa täytyy, että ihan hirvittävästi ei ole jaksanut käsitöitä tehdä! Muskut aloitti hoidon ja vaikka kaikki onkin sujunut hienosti, on se ollut omanlaisensa väsyttävä stressi miettiä niiden pärjäämistä ja jaksamista uudessa arjessa. 

Se hetki, kun ehtisin tehdä käsitöitä, on iltaisin muksujen nukahdettua, mutta se tarkoittaisi oman unen lyhentämistä ja siitä en tällä hetkellä halua tinkiä. 

Mutta, mutta.. Mulla on työnalla yksi joululahja, josta hykertelin jo ennen sen aloittamista. Syy hykertelyyn on se, että se on niiiiiiin täydellinen juttu eräälle tärkeälle. Hykertely on vain voimistunut kun aloitin työn ja huomasin, että kirjoneuleen tekeminen on aikasta mukavaa hommaa! Oon kirjoneuletta kokeillut tehdä joskus kauan aikaa sitten, mutta en muistanut, että sen tekeminen on näin hauskaa! Toki tätä ei "siinä samalla" tehdä, vaan oman keskittymisensä se vaatii. Toisaalta tämä on hirvittävän rentouttavaa kun saa uppoutua johonkin ja mullehan tämä näpertely on ollut aina terapeuttista! 

Kokonaan en aio tätä salaisuutta täällä paljastaa, koska en halua ottaa sitä riskiä, että lahja paljastuu. Jotain kuitenkin.. Nyt vain kaikki jännitäämään! ;)



Hyvää viikonloppua kaikille! Pohojammmaalle laskeutui eilen talvi, kun maa sai valkoisen lumipeitteen. Lasten riemulla ei ollut rajaa! 

lauantai 25. elokuuta 2012

Rätei ja lumpui

Vallan olen unohtanut nämä heti puikoilta tiskipöydälle muuttaneet! Oikein jämälanka-unelmat! Mutta eipähän jäänyt pinkkiä lankaa yhtään ja turkoosiakin ehkä puoli metriä.


Ensin ajattelin, että voi kauhistus miten rumia niistä tuli! Mutta sitten järkiinnyin ja ajattelin, että tiskirättejähän nämä ovat! Lupasin tehdä vielä kauniitakin, jotka vaihdetaan sitten, kun niin tärkeitä vieraita tulee, että täytyy ajatella tiskiräteistä lähtien sisustus!



perjantai 24. elokuuta 2012

Hyvää mieltä!

PIF (Pay It Forward) - tempauksesta luin Mun Sun Meitin-blogissa toukokuussa. Ajatus oli niin kutkuttava, että päätin lähteä mukaan! Tarkoituksena on tuottaa hyvää mieltä eteenpäin ja todentotta, sitä se todella tekee! 

Päiväkin osui sopivasti sellaiseksi "tänään ollaan kaikki huonolla tullella"-päiväksi. Eli juuri sellaiseksi päiväksi, jolloin kaipaa hyvää mieltä! Posti toi ilmoituksen saapuneesta paketista ja kun katsahdin kulmat kurtussa lähettäjää, pakkasin kiireesti muksut pyörän peräkärryyn ja niin lähdettiin polkemaan kohti lähikauppaa ja sen postipistettä! 


Hikikarpalot otsalla takaisin kotiin ja lasten kanssa pakettia avaamaan. 


Ja katsokaas, mitä sisältä löytyi:


Iso, ihana, käytännöllinen kassi!! Siis juuri sellainen, jota kahden lapsen äiti tarvitsee! Paljon tilaa kaikelle sille, jota tarvitsee mukana kuljettaa! Aivan ihana! Kiitos Matonkude! 

Paketista löytyi kirje, jota aloin lukemaan hymyssä suin, täynnä hyvää mieltä. Ja mitä ihmettä? Kassin sisälläkin on vielä jotain! Nopeasti, nopeasti hölläämään nyörejä ja lasten kädet kassin sisään. MITÄ sieltä löytyy?!? 

No tietysti sukkalankaa ja siinä ihanassa sinisessä värissä, josta niin kovin pidän! Kirjeessä kehotettiin käyttää sen omiin sukkiin ja niinhän siinä kävi, että puikot sauhuamaan ja pitkästä aikaa itselle sukkia tekemään! Sukat ovat vielä vähän kesken, mutta tässäpä jo vähän esimakua tulevista sukista. 



"Äiti, mitäs tämä on?" esikoinen kysyy silmät suurella ja pitää jotain VIELÄ sinisempää kädessään. Tietysti! Fazerin SINISTÄ suklaata! (Valitettavasti minulla ei ole enää mitään, mitä kuvata.. Kröhöm! Mutta kaikkihan tietävät, miltä Fazerin sininen suklaalevy näyttää)

Nyt on minun vuoroni laittaa eteenpäin hyvää mieltä. Kolmelle ensimmäiselle halukkaalle teen jotain omatekoista. Se, mitä teen on varmasti jotain kutoen tai virkaten, mutta sen tarkemmin en (vielä) määrittele tuotoksia. Mukaan lähtemisessä on vain yksi ehto: hyvää mieltä täytyy lähettää eteenpäin. Lunastan nyt oman lupaukseni tällä postauksella.

Lähtekää mukaan ja laitetaan hyvää mieltä eteenpäin! Tiedä vaikka onnistuisin yhtä hyvin valitsemaan lähetyspäivän kuin Matonkude! ;)


Pistänpä loppuun vielä kuvan valmiista tuotoksistani:



Alla jälleen yhdet 30-vuotis lahjaksi menevät putkisukat. Lankana Novitan 7-veljestä. Väri jälleen kerran ajatuksella valittu. 

Päällimmäisenä JÄLLEEN yhdet junasukat. Serkkuni ja yhden kummilapseni äiti sai kolmannen lapsensa ja tietysti uudelle suvun tulokkaalle täytyy perinteiset junasukat kutoa. Lanka tuttu ja turvallinen Drops Baby Merino. 

Olipas sinisävytteinen postaus! :) 

Hyvää alkanutta viikonloppua kaikille! 




keskiviikko 1. elokuuta 2012

Sukkia, kukkia, kakkua, kasseja sekä kesää!

Edellisestä päivityksestä on kaaaaaauan, mutta kädet on tehny koko ajan. Aika ei vain tahdo riittää tuotosten kuvaamiseen! :) 

 Serkkuni sai vappuna tyttövauvan ja kudoin täällä kertomastani Dropsin Baby Merino langasta perinteiset junasukat. Tuo lanka oli kyllä jotain taivaallista! Erittäin mukavaa kutoa ja sukista tuli ihanan pehmeät! Jahka sukat olivat valmiit, paketoin ne ja polkaisin poikien kans pyörällä paketin perille. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että kuva jäi sukista nappaamatta! Pöh! Naapuriimme syntyi muutama viikko vapusta poikavauva ja niinpä minnä kinkkasin itseni lankakauppaan ja ostin vihreää Baby Merinoa ja sai naapurin poikakin junasukat. Niistä onneksi nappasin kuvan! :) Ja kyllä oli taas hankala saada kuvaan sukat sen väriseksi kuin ne oikeasti ovat! 
Tässä kuvasssa ehkä lähimpänä sitä oikeaa väriä. Jotenkin tuntui, että poikavauvalle viedään aina vaaleansinistä niin päätin poiketa normeista ja kutoa vihreää! Näitä on sitten mahdottoman mukava kutoa! Mielenkiinto säilyy kun ei ole aina oikeaa tai joustintakaan. Ja kun ovat niin pienet niin nopeastihan nämä tekee! 


Sitten Hupsistarallaa julkaisi blogissaan hauskan mysteerirätin. Tuossa linkki ohjeeseen. Niinpä Blend Bamboo-langasta syntyi tiskirätti! Rätti oli tälle langalle ihan liian pieni, mutta olipahan hauska seurata, mitä rättiin muodostuu! En nyt paljasta kuin pienen kuvan, mikäli joku haluaa ratkaista mysteerin itse! :)



Lankaa jäi vielä runsaasti, joten googlasin tiskirättiohjeita ja löysin Tiskikukkasen ohjeen. Ja eikun kokeilemaan! Ohje oli tosi kiva, vaikka taas tuli tällainen kouran pohjaan katoava rätti. Meidän muksuilla on paljon rasuja, joilla saa auttaa äitiä siivouspäivänä! :) Sen verran rättejä kokeilin, että totesin langan olevan todella hyvää tiskirätteihin! Paksuutta rätillä on sopivasti, mutta pöydän pinta ei kuitenkaan jää liian märäksi. Ja pöytään kivettynyttä puuroakin (!!!!!!) sai hinkata ihan huolella eikä lanka rispaantunut tai mennyt rikki.


Elämäni ensimmäinen tiskikukka! Ja ah, kuinka salama taas vääristää väriä! Noh, ehkä kaikki syy ei ole tuon salaman, vaan amatöörikuvaajan... 



Tiskikukka oli niin vallan mukava tehdä niin pitihän sitä pikavisiitti tehdä lankakauppaan ja hankkia lisää tuota Blend Bamboo-lankaa. Kävimme siskoni ja hänen miehensä luona Kuopiossa ja lähestulkoon tuona matkan aikana syntyi "vähän" suurempi tiskikukka. Eli muunsin ohjetta lisäämällä silmukoita ja tästä tuli kyllä todella suuri! Päättelin tiskikukkaa perillä ja kysäisin siskoltani haluaisiko hän kokeilla itsetehtyä tiskirättiä ja niin oli koti uudella kukalla! :) Kokemuksia en oo muistanu kysellä. 


Tein itselle vielä samanmoisen, mutta nyt hillitsin vähän noiden silmukoiden kanssa ja tämä itselle jäänyt tuntuu nyt sopivan kokoiselta. Lisää siis lankaa ja tehdasta käyntiin, näitähän tarvitaan! Vielä pitäisi tuossa päättelyssä harjaantua, että saisi tuon sauman siistimmäksi.

Sitten jotain, mitä en ole ennen tehnyt. Kakkuja olen leiponut, mutta sokerimassalla niiden päällystäminen on ollut minulle ihan uutta juttua. Kaverini oli tehnyt kauniin synttärikakun, jonka oli päällystänyt sokerimassalla ja tästäpä sain idea kokeilla sitä itsekin. Olen nimittäin aika surkea sen kermavaahdon kanssa ja välistä on kiva olla jotain muutakin kuin kermakakkuja. Mieheni synttärit ovat näin kesällä ja niinpä tuumasta toimeen ja haaveista totta. No, ei nyt ihan! Ensinnäkin kurkotin taas katajaan. Ostin valkoista sokerimassaa ja mielessäni oli hieno valkoinen kakku, jossa olisi sinisiä pikkuautoja päällä sikinsokin. Minulla on sellainen pikkuauto-piparimuotti, jolla suunnittelin painavani autokuviot. Ostin sinistä elintarvikeväriä ja aloin tohkeissani värjätä massaa. Tipoittain lisäsin väriä massaan kunnes yhtäkkiä tajusin, että olin värjännyt KOKO massan siniseksi! Vaikka suurinosa kakusta piti olla VALKOINEN!! Voi hiki ja tuska! Yhtäkkiä minulla oli saavillinen sinistä massaa! Hätäpäissäni keksin päällystää kakun sillä sinisellä ja ylijäämä massaan lorauttaa punaista elintarvikeväriä sekaan eli massa muuttui kammottavaksi violetiksi. Homma oli jo niin karannut käsistä, että kun sain kakun valmiiksi alkoi jo naurattaa!! Tuli mieleen se lastenohjelma, jossa ne veljekset Mat ja Pat yrittää koko ajan tehdä, mutta ei tuu kuin vahinkoja.  :) 


Tässäpä se "komeus" sitten on! Ensin itketti ja sitten kyllä tosiaan jo naurattikin... Ei tuu musta leipuria ei! Mielessä oli ihan toisenmoinen kakku! Mutta syödyksi tuli, se kai se pääasia oli! Eikä kukaan saanu myrkytysoireita, vaikka kakku aika myrkyllisen vaikutelman antoikin! 


Pojat tarvitsi hiekkaleluilleen kassin. Mieleeni juolahti jostain virkkauskirjasta verkkokassinohje, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan koostui ketjusilmukoista ja kiinteistä silmukoista. Langaksi ostin Novitan Hanko-lankaa ja koukku oli nro 6. Vaikka ohje kirjasta löytyikin, tein tämän omasta päästäni tehden niin monta silmukkaa kuin halusin kassin olevan leveä ja siihen aloin tehdä lenkkejä. Kahvat ja reunukset virkkasin kiinteillä silmukoilla ja sovellusta tehtiin rutkasti! Ystäväni näki kassin ja kertoi heidän vastaavaa tehtävää tehneen kassin juuri hajonneen. Ei muuta kuin vauhtia koukkuun ja toista samanlaista tekemään! :) Vauhdillahan tämäkin valmistui, kun lanka on paksua ja koukku on suuri - niin ja reikiä kassissa paljon! :)

Kassi työn touhussa jo!

Ja onhan mun pakko mainita tästä mun miesten projektista! Ostettiin alle puoleen hintaan uuden hinnasta käytetty kotimainen kerrossänky pojille. Käytön jälkiä sängyssä oli, tottakai, olihan kysymys lasten sängystä. Mutta ei mitään sellaista, jota ei kätevät isännät saisi entrattua! Esikoinen (2v7kk) oli niiiiiin touhussa mukana kun sänky (tai sängyt) hiottiin ja maalattiin niin pohjamaalilla kuin myös pintamaalilla. Yhdet kunnon raivaritkin koettiin, kun pikkutimpuri heräs päiväuniltaan ja isä oli menny ILMAN häntä maalaamaan! Ei auttanu muu kuin lyödä maalausvaatteet nopeasti päälle ja päästää poika sorvin ääreen! :)




Pitkä projekti oli viimein saatu loppuun ja sänky kasattua poikien huoneeseen. Yläsänky on nyt vielä tyhjillään tai oikeastaan pehmoleluvarasto. Ensimmäisenä iltana uudessa sängyssä esikoinen rättiväsyneenä siveli sängyn laitaa, hymyili ja tuumas: "minä itte maalannu..." Piti vähän äidin pyyhkäistä silmäkulmaa...





Pakko pistää loppuun pari iki-ihanaa kuvaa, vaikkeivät käsitöihin liitykään! 





Mukavaa elokuuta! Toivottavasti ehdin vähän useammin kuulumisia päivittää, tulee muuten näin tuhottoman pitkiä postauksia! :)






torstai 24. toukokuuta 2012

Hyvä Suomi!!


Hyvä Suomi! Hienoa Leijonat! Tämä siitäkin huolimatta, että kärsimme kirvelevän tappion ja meidän oli tyytyminen neljänteen sijaan! Hienostihan ne leijonat pelasivat pronssiottelussa ja olisivat kyllä ansainneet voittaa, mutta maalit ratkaisee..




Ystäväperheemme sai vajaa kaksi viikkoa sitten potran poikavauvan ja pitihän siitä sini-valkoisesta sukkalangasta tehdä lahjaksi Suomi-junasukat kotikisojen aikaan syntyneelle! Lisäksi tehtailin vielä esikoisellekin sopivat Suomi-sukat ja lankaa jäi edelleen, joten eiköhän niistä saada juniorillekin villikset! Lanka oli Regian sukkalankaa ja ihan mukavan tuntuista kudottavaa, joskin langan ohuuteen oli tottuminen. Sukat tein lopulta 2,5 puikoilla, koska omalla käsialallani kolmosen  puikolla nurjien silmukoiden kohtaan tuli selvästi löysempiä silmukoita puikkojen vaihtumiskohdassa vaikka miten kiskoi ja kiristi. Ohje sukkiin oli täältä.




 Junasukkien kaveriksi olin tehnyt jo aikoja sitten valmiiksi vaaleansinisestä isoveli-langasta peiton. Kuva antaa ymmärtää kaikkea muuta kuin vaaleansinistä, mutta sen värinen se oikeasti on! Reunoilla helmineuletta, kuin myös ruuduissa. Tämän peiton tekemisestä on jo niin kauan, etten millään jaksa muistaa miten paljon lykkyjä tässä on saatika minkä kokoisilla puikoilla tämä on tehty. Kaippa tuosta kuvasta saa lykkymäärän laskettua ja puikot on varmaan ollu lähellä isoveli-langan suosituksia. Mitenkäs peitto kuvaushetkellä olikaan noin kiero? Taisin ottaa sitä häthätää ensin kuvat ja sitten prässäsin ja paketoin.. Hmm..




Näitä peittoja olen tehnyt muillekin ystävien vauvoille ja on kyllä mukava peitto tehdä! Nopeaa ja kuitenkin peitossa on joku "juju". Lisäksi peitto ei ole liian suuri tai pieni vaan juuri sellainen vaunujen päällä tai kaukalon päällä pidettävä - siis mukana kuljetettava peitto.
'





 Vaikka kesää kohti mennään niin eiköhän pienet jalat tarvitse vielä jotain lämmintäkin ylleen? Ja voihan peittoa pitää vauvan alla vaikka nurmikolla köllötellessä?


Esikoinen on aika haka selailemaan äidin "älypuhelinta" ja käsiin puhelimen saadessaan tuotokset voivat olla seuraavia:





Mitä nämä lapset osaavatkaan kun ovat meidän ikäisiä?!?!?


Aurinkoista päivää kaikille! Kyllä se kesä näyttäisi sieltä sittenkin tulevan! Tää lähtee nyt terassikaffille! 

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Haaste!

Prusiluska heitti minulle haasteen, johon kuului vastata hänen 11 kysymykseen ja valita vastaavasti 11 bloggaajaa, joille heittää uudet kysymykset. Tässä haaste eteenpäin seuraaville bloggaajille:



Ja heille esitän seuraavat kysymykset:

1. Kuka opetti sinulle käsityön alkeet? Opetti luomaan silmukat tai tekemään ketjusilmukoita tai ompelemaan?
2. Minkä taidon haluaisit oppia (käy mistä asiasta tahansa)?
3. Onko jokin unelma toteutumatta - jos, niin mikä?
4. Paras kesämuistosi
5. Kamalin kesämuistosi
6. Mikä saa sinut tulistumaan?
7. Entä leppymään?
8. Mielestäsi turhin julkkis
9. Lempi musiikkisi
10. Paras vuodenaika
11. Miksi bloggaat?


Ja sitten vastaamaan kysymyksiin:

1. Koukku vai puikko?
Molemmat, mutta jos on pakko valita niin valitsen puikon. Koukku on alkanut pysyä kädessä paaaaaaljon myöhemmin kuin puikko tai puikot.

2. Mikä oli ihan eka käsityösi?
Jaa'a.. Luultavasti patalappu tai nukkekodin matto. Opettajana ei toiminut käsityönopettajat vaan oma äiti ja mumma. 

3. Mikä oli lapsuutesi rakkain harrastus?
Varmastikin lukeminen. Ahmin kaikki Tiina-kirjat, SOS-kirjat, Neiti Etsivät, Viisikko-kirjat, Susikoira Roi-kirjat ja yleensä kaikki lapsille/nuorille tarkoitetut kirjat. Joskus en (muka) saanut keskityttyä lukemiseen kunnolla, jolloin menin ovet paukkuen saunan lautelle lukemaan (pikku esiteini?) :)

4. Minkä taidon haluaisit oppia ja miksi?
Haluaisin osata piirtää - edes jollain lailla. En tiedä onko se taito, mitä voi oppia, mutta olen niin surkea piirtäjä, että kun piirsin esikoiselle (mielestäni) nallen, hän hihkaisi kirkkain silmin: "Äiti kato! POSSU! Jollain lailla tuohon piirtämiseen kuuluu myös luovuus, joka on siis mulla ihan nolla. Kadehtien katson kun muut osaa sommitella tilkkuja ja sisustaa hienosti. Mun täytyy aina NÄHDÄ jonkun muun keksimä juttu ennenkuin lamppu syttyy ja rattaat raksahtelee. :)

5. Unelmamatkakohteesi?
Kyllä se on varmaan Lontoo. Ollaan mieheni kanssa jo useamman vuoden puhuttu, että sinne vielä mennään. Ja kyllä me vielä joskus sinne mennäänkin. :)

6. Paras koskaan saamasi lahja ja keneltä sen sait?
Tätä ei tarvi kauaa jahkata! Kun menimme mieheni kanssa naimisiin, halusimme antaa seuraavana aamuna toisillemme huomenlahjat. Yhteisymmärryksessä oltiin sovittu, että ei osteta mitään SUURTA, vaan ihan jotkut pienet muistot vain. Minä kahmin kauppoja ja pähkäilin mikä olisi sellaista kivaa pientä muistoa. Lopulta ostin kahvimukin, jossa luki Mieheni. Kupin sisällä oli hieno teksti, jossa kerrottiin miksi hän on mieheni. Mielestäni oikein tilanteeseen sopiva ja jotain pientä. Hääpäivä oli ja seuraavana aamuna annoimme lahjat hääsviitissä. Mieheni halusi ensin omansa. Hymyillen hän kiitti mukista. Kun tuli hänen vuoronsa antaa lahja tajusin heti, että nyt ei ole pysytty sovitussa. Sain korurasian, jossa oli valkokultainen rannekoru. Täysin minun näköinen, kaunis ja yksinkertainen. Teki mieli heittää se kaffemuki seinään! Rähisin aikani että PITI OSTAA JOTAIN PIENTÄ!! Johon mieheni vastaamaan, että se ON pieni koru. Tähän minä inisemään, että "epäreilua". "Miesten kuuluu joskus olla hieman epäreiluja" - kuului mieheni vastaus. Tukin suuni ja tälläkin hetkellä tuo koru on kädessäni.  

7. Mikä eläin haluaisit olla ja miksi?
 Voi ei.. Mä en tiedä haluanko mä olla eläin? Mutta jos on pakko valita niin varmaan mä haluaisin olla kissa. Kissat on lempeitä laiskiaisia, jotka tarpeen tullen ottavat kynnet esiin. :)

8. Paras näkemäsi elokuva tai lukemasi kirja?
Ehdottomasti paras lukemani kirja on Khaled Hosseinin kirjoittama Tuhat loistavaa aurinkoa. Kirja, jota luin lähes yötä päivää. Eikä tuolle kirjalle Sofi Oksasen Puhdistus paljoa häviä!

9. Mikä on tämän päivän toiveesi?
Toivon rentoa sunnuntaita yhdessä perheen kanssa.

10. Mikä oli paras eilen sattunut asia?
Eilen sattui paljon ihania asioita! Haimme ensimmäisiä kesäkukkia pihalle, tehtiin pikainen siivous koko perheen voimin (ja ainakin hetken aikaa meillä oli siistiä), kävimme ystävien luona kylässä tapaamassa vähän alle 2-viikkoista poikavauvaa ja samaisessa paikassa esikoisemme kokeili ensimmäistä kertaa hyppiä trampoliinilla. Ei varmaan tarvitse kertoa oliko se kivaa?!? :) En osaa eritellä, mikä oli parasta!

11. Mitä toivoisit huomenna tapahtuvan?
Huomenna voisi olla paaaaljon hyviä tarjouksia ruokakaupassa, kun lasten kanssa haetaan jääkaappiin täytettä. Lisäksi toivon, että aurinko paistaa! Pääsee jyväjemmarit pelloille ja me muksujen kans pihalle! 


sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Taika on murrettu!

Vihdoin ja viimein pääsin käymään (lue: sain aikaiseksi käydä) uudessa lankakaupassa! Ja aikamoinen paratiisi siellä olikin. Piti itseään pidätellä etten tyhjänny koko kauppaa! Kuten olen ennenkin maininnut, en ole juurikaan tehnyt käsitöitä muista langoista kuin Novitan valmistamista. Nyt taika on murrettu ja uusi aluevaltaus tehty! Mainittakoot, että kaupassa oli todella hyvä palvelu! Myönsin myyjälle lähes kynnyksellä, että olen ihan urpo lankojen kanssa ja johan alkoi tulla tietoa ja suosituksia mihin mikäkin lanka olisi sopivaa. 


Saalis:

Tunnen itseni ja tein itselleni ennen kauppaan astumista lupauksen, että en osta yhtään lankaa, jolle en tiedä käyttötarkoitusta. Pysyin lupauksessani! Myöhemmin saatte nähdä, mitä näisä kaikista tulee. 

Mietteissä on nyt tehdä nuorimmaisellekin päiväpeitto. Ei tokikaan näistä langoista! Olen jo aloittanut tekemään paloja omista jämälangoistani, jotka ovat 7-veljestä. Käytön myötä olen ollut aika pettynyt lankaan. Esikoisen peitto on aika nyppyyntynyt, vaikka olen pessyt peiton vain kaksi kertaa ja tuolloinkin hienopesuohjelmalla. Lapsi ei ole peiton päällä kuin päiväunilla eli käyttökään nyt ei ole mitään mahdotonta. Toki voisin käyttää loppuun nuo 7-veljestälangat ja ostaa jotain saman paksuista muuta lisäksi, mutta tuleeko laatuero tällaisessa peitossa liiankin hyvin näkyviin? *huokaus* Noh, annetaan tämän ajatuksen muhia, josko siihen löytyisi jokin ratkaisu. 

Räkätauti on vallannut kotimme ja muutama päivä on mennyt neniä niistäessä. Nyt kuitenkin näkyy valoa tunnelin päässä ja toivottavasti MONTA hammasta juniorin suussa! :)

Nyt puutarhakauppaan suunnittelemaan kesää!

torstai 3. toukokuuta 2012

Käsitöitä.. tavallaan!

Prusiluskan blogissa oli jo muutama aika sitten pieni kilpailu, josta (pitkällisen taustatyön tehneenä) voitin palkinnon! Kivaa! Prusiluska ei paljastanut blogissaan, mitä palkinnoksi tulisi ja mieluisa yllätys löytyi viikon kuluttua postilaatikosta! Miten nykyään onkin niin mahdottoman kiva saada ihan konkreettista postin kautta. Melkein juoksin sisälle repimään pakettia auki! :)



Ja tällaista sieltä löytyi! Kaiken härdellin keskellä en ole ehtinyt alkaa pikkupalasia liimailemaan yhteen, mutta eilen ajattelin, että ainakin aloitan! Toki luin heti paketista, että varsinaisia ohjeita kokoamiseen ei ole, vaan ensin täytyy ohuisiin paloihin kirjata numerot, joista päättelemällä otus kasataan. Ja kun avasin paketin heti sen kolahdettua postilaatikkoon, totesin sen sisältävän todella paljon pienen pieniä osia.  Kahden suht uteliaan pikkupojan äitinä ajattelin, että myös isän täytyy olla kotona kun alan tätä tehdä... :) Mutta kun alkuun pääsi ja hoksasi miten numeroita tulee tulkita oli kasaaminen yllättävänkin helppoa ja  mukavaa pikku väsäämistä


Valmis!




 Korennon olisi saanut myös maalata, mutta hätäisenä ajattelin, että hyvä se on noinkin! Palat kun olisi ensin pitänyt maalata ja sitten vasta kasata. Maalit olis ollu kaupassa ja, ja, ja, jajajajaja..  :) Poikien mielestä korento on todella kiinnostava! Ehkä me jonkinmoinen siima siihen saadaan viriteltyä ja korento voi muuttaa poikien huoneeseen lentämään!











Ja aina on joku nopea näppinen tekemässä kuvaussessiosta haasteellisempaa..


Tässä vielä keväinen kuva! Mumman luona köllöteltiin nurmella ja nautittiin auringonpaisteesta! 

Kuvan myötä kaikille aurinkoista kesän odotusta! Kohta saa heittää haalarit pois ja paahtaa nurmella varpaisillaan! 




Ai niin! Bongasin erittäin elämänmakuisen blogin! Nimittäin Ö-luokkaa. Käykääpä kurkkamassa, mitä kaikkea sieltä löytyy! Ainakin hauska kesäarvonta, jossa on käsityöihmisille (ja myös pienten lasten vanhemmille) aika loistava palkinto!


tiistai 1. toukokuuta 2012

Ei heikkohermoisille!

No  niin.. Otsakkeena on puikkojen kilinän lisäksi lasten kalina. Jos nyt vaikka sitä kalinaa sitten. Reilu viikko sitten vanhin poikani päätti kokeilla onko isän ja äidin puheet hellan levyn kuumuudesta totta vai pelkkää legendaa.. Huonostihan siinä kävi. Oikeassa kädessä 2.asteen palovammat ja sunnuntai-illan puuron syönti vaihtui ensiapu-retkeen. Asumme 5km päästä terveyskeskuksesta, mutta tuolloin matka tuntui kymmenkertaiselta - takapenkillä kun huusi reilu 2-vuotias kipeää kättä.  Kotona jo pidimme kättä haalean vesihanan alla ja tätä jatkettiin ensiavussakin hetki. Koura täyteen rasvaa ja käsi siteeseen. Kotona alkoi kipulääkkeet vaikuttaa, itku loppui ja alettiin jo kertaamaan mitä tapahtui. Tuon jälkeen ei kipua ole enää itketty.


Tiistaina eli kaksi päivää tapahtuneen jälkeen kävimme näyttämässä  kättä lääkärille ja käsi oli parantunut todella hyvin! Kuva on otettu tuolloin tiistaina. 




Tämä meidän 2-vuotias on kyllä ollut reippaampi kuin äitinsä tässä projektissa! Siteen on saanut vaihtaa joka päivä ja jo tuolloin tiistaina hän päheenä neuvoi jo hoitajaakin mihin kohtaan rasvaa piti lisätä. :) 

Nyt kaikki rakot on puhjenneet ja uusi iho tullut palaneen tilalle. Hauskinta hälle on nyt nahkariekaleiden nyppiminen! 


Tässäpä kuva eiliseltä eli 8 päivää tapahtuneesta. Uskomaton on ollut paranemisvauhti! Toivottavasti tästä kokemuksesta oppivat niin vanhemmat kuin myös lapsi! 

ps. Pienten lasten vanhemmat saavat vapaasti kertoa tämän tositarinan omille muksuilleen. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa! :)

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Jotain valmista!

Jopas on ollut meininkiä meidän perheen arjessa sen verran, että ei oo ehtiny paljon tuotoksiaan päivitellä! Miehen opintoreissu, sairastupa, pääsiäisen riemut ja levot sekä viimeisempänä esikoisen unikoulu ovat vallanneet arjen niin, että käsitöitä on tehty kun on jaksettu. Onneksi käsityöt ovat ihana harrastus, jotka voi laittaa syrjään arjen kiireissä ja ottaa taas esiin kun on aikaa ja jaksamista.

Mutta siis jotain valmistakin on tullut! Törmäsin tarjouksessa olevaan Novitan Pretty Baby-lankaan ja niinhän se sujahti ostoskoriin. Siitä sitten tuli juniorille tuollainen kesäpipo/autoilupipo. Ohjeen mukailin täältä. Piposta tuli kyllä todella kevyt ja jotenkin ihanan tuntuinen!










Meillä tahtoo vain olla aina niin kiire, ettei tässä nyt jouda mallina olemaan!! 















Sain käsiini uusimman Novita lehden ja pakko oli toteuttaa sieltä suloiset porkkana ja tomaatti! Lankavarastoista löytyi oranssia ja punaista ja vaalean vihreää 7-veljestä,  joten noudatin ohjetta muuten paitsi langan ja virkkuukoukun osalta. Kasviksista tuli hieman isompia kuin ohjeessa, mutta eipä tuo näytä poikia haittaavan. Nuorimmainenkin (1v1kk) haukkaa leikillään tomaattia ja maiskuttaa suullaan. :) Mukavia pikkutöitä! Silmät, posket ja suun jätin pois kokonaan - ovatpa aidon näköisiä ja uskaltaa antaa kaikkein pienimmillekin vauvavieraille!



Pikkusiskoni täytti vuosia ja hänelle väkersin Frilla-huivin. Kovasti tuntuu käsityöväkeä hullaannuttanut tämä Frilla-ilmiö, kun kaupoissa myydään eioota. Onneksi anopillani oli kyseistä lankaa ja sain toteutettua kaksi huivia, joista sankari sai valita mieleisensä. Siskolle musta-valkoinen ja minulle värikkäämpi versio! Näitä huiveja oli yllättävän mukava tehdä kun pääsi vain alkuun! Huomasin huiveja tehdessä, että niiden "näppituntuma" oli kovasti erilainen. Musta-valkoinen lanka oli huomattavasti löyhempää ja pehmeämpää kun taas ruusutarha-väri oli tiiviimpää ja kovempaa. Tuskin olisin huomannut ellen olisi saman illan aikana lopettanut toista ja aloittanut samalta istumalta toista.


 En tiedä, miksi musta-valkoinen näyttää kuvassa pidemmältä. Huomaan sen vasta nyt ja lahja on jo toisella puolella Suomea, joten kai tuota kuvaa on uskominen, että musta-valkoisesta tuli hieman pidempi huivi!

Nyt tekemään perheelle jotain suuhunpantavaa!

torstai 29. maaliskuuta 2012

Tunnustus? Minulle?





Minua odotti varsinainen yllätys Pirjon blogissa! Ensimmäinen tunnustukseni, enkä ole ollut blogaajana vielä kuukauttakaan! Tekstejäkin on tullut näpyteltyä vasta neljä, tämä mukaan lukien viisi. Kiitos Pirjo! 

Tunnustukseen liittyi muutama tehtävä: 
1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama award 15 blogille/bloggaajalle

Ensimmäinen tehtävä tuli tuossa jo suoritettuakin! Seuraavaksi sitten ne faktat:
  1. Olen töissä terveydenhoitoalalla, mutta en ole sairaanhoitaja, lääkäri, terveydenhoitaja enkä fysioterapeutti.
  2. Olen käynyt ulkomailla kolme kertaa; yhden kerran Kreikassa ja kaksi kertaa Virossa.
  3. Kerään muumimukeja.
  4. Tapasin aviomieheni työpaikalla, mutta kyseessä ei ollut työpaikkaromanssi.
  5. Ensimmäisistä eläkerahoista aion hankkia itselleni rotukissan.
  6. Olen käynyt samalla kampaajalla 8 vuotta ja kävisin läpi jonkinmoisen kriisin, jos hän lopettaisi.
  7. Aloitan mämmin syönnin heti, kun mämmit ilmestyvät kauppojen hyllyille.


Jopas tuli erikoisia asioita mieleen! :) Sitten ne 15 blogia:

Tunnustus näyttää kiirineen jo monella, joten jatkakoon ken haluaa. Minun mieltäni se lämmitti! :)

Nyt koukku käteen ja tekemään keskeneräistä työtä!

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kumpi oli ensin tipu vai kana?

No tipustahan se kaikki lähti. Eli saanko esitelle elämäni ensimmäinen amigurumi! Mulkosilmäinen tipu! Jos ei muut niin pojat tykkää! :) Tipu syntyi omasta päästä sitä mukaa kun sitä tein eli varsinaista ohjetta ei ole olemassakaan! Toisaalta hirvittävän rentouttavaa vain pistellä kiinteitä silmukoita perä jälkeensä ja päättää itse, milloin alkaa leventää tai kaventaa.  Toki jälki on sellaista, että ihan on tästä omasta päästä kotoisin! :p Tipu on syönyt kupunsa täyteen rikottuja ohrajyviä - riisi oli kaapeista päässyt loppumaan ja seuraavaa kauppareissua ei jaksettu odottaa.


Ja kun kerta vauhtiin päästiin niin pitihän sille tipulle kana tehdä. Nyt jo vähän paremmalla ulkonäöllä! Kana vastaavasti sai sisäänsä riisiä, koska valmistui myöhemmin kuin tipu. Katsotaan nyt miten paljon näitä meidän pääsiäisruohon päälle ilmestyy! Ruohot kylvettiin lauantaina ja nyt jo näyttäisi olevan alkuja! Eli valoisuus ja tiuha kastelu tekevät tehtäviään! Meidän perhe on useana vuotena kylvänyt ruohon liian myöhään tai se on jäänyt tekemättä kokonaan. Viime vuonna olimme vähän turhankin aikaisessa ja taisi olla niin, että ruoho oli jo autuaasti nuupahtanut, kun varsinainen pääsiäinen koitti! Jospa tänä vuonna oltaisiin sopivasti asialla! 

 Aamupäivästä täällä paistoi kauniisti aurinko, joten tirpat laitettiin paistattelemaan päivää! :)

Iloista pääsiäisen odotusta kaikille!