Vierivä kivi ei sammaloidu!

Hei pitkästä aikaa ja hyvää tätä vuotta 2014! Taukoa on bloggaamisessa ollut, mutta jos se nyt taas korjaantuisi tällä megapostauksella, johon aion survoa kaikki edellisen postauksen jälkeen valmistuneet työt! Eli tällaista on saatu aikaan:

Ja se, mihin otsikko viittaa on se, että olen opettellut kaksi uutta tekniikkaa tehdä sukkia! Tässä ensimmäinen aikaansaannos kärjestä aloitettuihin sukkiin! Eipä tuo ole yhtään sen kummallisempaa kuin varresta aloittaminenkaan, joskin päättelyyn täytyy kiinnittää huomiota, jottei varresta tule liian kireä. Lankana tässä on käytetty Novitan nallea. Kantapää on ainaoikeaa ja raidoitin senkin. 

Toinen selätetty tekniikka on ns. magic loop-tekniikka, jossa sukat kudotaan pyöröpuikoilla. Tästä olen haaveillut jo kauan, mutta nyt päätin kokeilla! Youtubessa on lukemattomia videoita, joissa tätä tekniikka opetetaan ja sieltä minäkin oppini kävin hakemassa. Voin suositella tätä videoa! Ensin harjoittelin tekniikkaa aloittamalla yhden sukan pyöröpuikoilla ja kun se alkoi sujua, purin aloituksen ja loin kahden sukan silmukat. Yllä olevassa kuvassa nuo siniset aikuiseen sukat on tehty tällä tekniikalla. Lankana käytin Regian Allaround Color-lankaa, jota löysin Halpa Hallista. Tein sukkiin videolla opetetun kantapään ja ihan kaikki ei menny niinku piti, mutta ensi kerralla olen jo viisaampi! :)

Kuvan vauvasukat on välityö, jotka jäävät odottamaan seuraavaa syntyvää tyttövauvaa! Lankana on tutusti Dropsin ihanan pehmeä Baby Merino. 

Joulupukin muoria auttelin ja nitkutin naapurissa asuvalle 1,5-vuotiaalle pojalle autoilulapaset vai ovatko nämä autolapaset. Farkun sininen lanka on Viking Vilmaa ja keltainen samaa nalle, jota on käytetty noissa raidallisissa kärjestä aloitetuissa sukissa. Auton mallin löysin Facebookin Voihan villasukka!-ryhmästä. Nämä oli mukavat tehdä! Samaisessa ryhmässä on näitä mallikuvia vaikka miten paljon. 

Kuusi nuorta naisenalkua ystävystyi noin 15 vuotta sitten. Ystävyydestämme tuli niin syvää ja pysyvää, että vaikka lukion jälkeen levisimme pitkin Suomea opisekelemaan, olemme edelleen hyviä ystäviä. Kouluaikoina tapasimme kuuden hengen voimalla, mutta nykyään, kun kaikki pääsevät miehineen ja perheineen paikalle meitä on jo 21! Tuo mahtava sakki oli meillä joulun jälkeen ja menoa riitti! Suurinta meteliä taisimme pitää me naiset, jotka nauraa räkätimme. Esikoisemme tuli jossain vaiheessa huomauttamaan asiasta ja sekös meitä nauratti taas! 

Vanhin ystäväporukan lapsista on 8-vuotta täyttävä poika ja nuorin on vajaan kolmen kuukauden ikäinen tyttö. Ja kuten minulla on ollut tapana, olen kutonut jokaiselle tyttövauvalle Ellin mekon. Tavatessamme joulukuussa sain ojentaa jälleen yhden Ellin mekon pikku prinsessalle. Lanka on jälleen Dropsin Muskat, joka merseroituna puuvillalankana antaa tälle mekolla hienon kiiltävän pinnan. 

Löysin tämän mekon ohjeen vasta, kun ystäväporukkamme vanhin tyttö oli jo muutaman vuoden ikäinen eli hän on nyt ainoa, jolla tätä mekkoa ei ole. Hän on meidän kummityttö ja täyttää huhtikuun lopussa neljä vuotta ja olenkin nyt päättänyt, että yritän suurentaa mekkoa niin paljon, että vanhinkin tyttö saa oman mekon! Tämä on niin ihana mekko tehdä, että luulenpa senkin valmistuvan hetkessä! 

Huomasinpas tässä kuvia siirrellessäni, että yksi työni on jäänyt kuvaamatta kokonaan! Virkkasin äidilleni liinan joululahjaksi. Ohje oli pitsiliinan ohje, mutta itse kudoin sen paksummasta puuvillalangasta. Langanvyötteet olen heittänyt jo pois, joten siitä liinasta ei jää nyt muuta muistoa tänne blogiin kuin tämä teksti. 

Noin! Nyt on taas päivitettynä tekeleet! Vihdoin on maa valkoinen ja pakkasta! Kyllä tätä on odoteltukin! Nyt vielä lunta lisää sen verran, että lasten kanssa päästään hiihtämään ja luistelemaan niin talvi on vihdoin alkanut! 

Hyvää mieltä!

PIF (Pay It Forward) - tempauksesta luin Mun Sun Meitin-blogissa toukokuussa. Ajatus oli niin kutkuttava, että päätin lähteä mukaan! Tarkoituksena on tuottaa hyvää mieltä eteenpäin ja todentotta, sitä se todella tekee! 

Päiväkin osui sopivasti sellaiseksi "tänään ollaan kaikki huonolla tullella"-päiväksi. Eli juuri sellaiseksi päiväksi, jolloin kaipaa hyvää mieltä! Posti toi ilmoituksen saapuneesta paketista ja kun katsahdin kulmat kurtussa lähettäjää, pakkasin kiireesti muksut pyörän peräkärryyn ja niin lähdettiin polkemaan kohti lähikauppaa ja sen postipistettä! 

Hikikarpalot otsalla takaisin kotiin ja lasten kanssa pakettia avaamaan. 

Ja katsokaas, mitä sisältä löytyi:

Iso, ihana, käytännöllinen kassi!! Siis juuri sellainen, jota kahden lapsen äiti tarvitsee! Paljon tilaa kaikelle sille, jota tarvitsee mukana kuljettaa! Aivan ihana! Kiitos Matonkude! 

Paketista löytyi kirje, jota aloin lukemaan hymyssä suin, täynnä hyvää mieltä. Ja mitä ihmettä? Kassin sisälläkin on vielä jotain! Nopeasti, nopeasti hölläämään nyörejä ja lasten kädet kassin sisään. MITÄ sieltä löytyy?!? 

No tietysti sukkalankaa ja siinä ihanassa sinisessä värissä, josta niin kovin pidän! Kirjeessä kehotettiin käyttää sen omiin sukkiin ja niinhän siinä kävi, että puikot sauhuamaan ja pitkästä aikaa itselle sukkia tekemään! Sukat ovat vielä vähän kesken, mutta tässäpä jo vähän esimakua tulevista sukista. 

"Äiti, mitäs tämä on?" esikoinen kysyy silmät suurella ja pitää jotain VIELÄ sinisempää kädessään. Tietysti! Fazerin SINISTÄ suklaata! (Valitettavasti minulla ei ole enää mitään, mitä kuvata.. Kröhöm! Mutta kaikkihan tietävät, miltä Fazerin sininen suklaalevy näyttää)

Nyt on minun vuoroni laittaa eteenpäin hyvää mieltä. Kolmelle ensimmäiselle halukkaalle teen jotain omatekoista. Se, mitä teen on varmasti jotain kutoen tai virkaten, mutta sen tarkemmin en (vielä) määrittele tuotoksia. Mukaan lähtemisessä on vain yksi ehto: hyvää mieltä täytyy lähettää eteenpäin. Lunastan nyt oman lupaukseni tällä postauksella.

Lähtekää mukaan ja laitetaan hyvää mieltä eteenpäin! Tiedä vaikka onnistuisin yhtä hyvin valitsemaan lähetyspäivän kuin Matonkude! ;)

Pistänpä loppuun vielä kuvan valmiista tuotoksistani:

Alla jälleen yhdet 30-vuotis lahjaksi menevät putkisukat. Lankana Novitan 7-veljestä. Väri jälleen kerran ajatuksella valittu. 

Päällimmäisenä JÄLLEEN yhdet junasukat. Serkkuni ja yhden kummilapseni äiti sai kolmannen lapsensa ja tietysti uudelle suvun tulokkaalle täytyy perinteiset junasukat kutoa. Lanka tuttu ja turvallinen Drops Baby Merino. 

Olipas sinisävytteinen postaus! :) 

Hyvää alkanutta viikonloppua kaikille! 

Sukkia, kukkia, kakkua, kasseja sekä kesää!

Edellisestä päivityksestä on kaaaaaauan, mutta kädet on tehny koko ajan. Aika ei vain tahdo riittää tuotosten kuvaamiseen! :) 

 Serkkuni sai vappuna tyttövauvan ja kudoin täällä kertomastani Dropsin Baby Merino langasta perinteiset junasukat. Tuo lanka oli kyllä jotain taivaallista! Erittäin mukavaa kutoa ja sukista tuli ihanan pehmeät! Jahka sukat olivat valmiit, paketoin ne ja polkaisin poikien kans pyörällä paketin perille. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että kuva jäi sukista nappaamatta! Pöh! Naapuriimme syntyi muutama viikko vapusta poikavauva ja niinpä minnä kinkkasin itseni lankakauppaan ja ostin vihreää Baby Merinoa ja sai naapurin poikakin junasukat. Niistä onneksi nappasin kuvan! :) Ja kyllä oli taas hankala saada kuvaan sukat sen väriseksi kuin ne oikeasti ovat! 

Tässä kuvasssa ehkä lähimpänä sitä oikeaa väriä. Jotenkin tuntui, että poikavauvalle viedään aina vaaleansinistä niin päätin poiketa normeista ja kutoa vihreää! Näitä on sitten mahdottoman mukava kutoa! Mielenkiinto säilyy kun ei ole aina oikeaa tai joustintakaan. Ja kun ovat niin pienet niin nopeastihan nämä tekee! 

Sitten Hupsistarallaa julkaisi blogissaan hauskan mysteerirätin. Tuossa linkki ohjeeseen. Niinpä Blend Bamboo-langasta syntyi tiskirätti! Rätti oli tälle langalle ihan liian pieni, mutta olipahan hauska seurata, mitä rättiin muodostuu! En nyt paljasta kuin pienen kuvan, mikäli joku haluaa ratkaista mysteerin itse! :)

Lankaa jäi vielä runsaasti, joten googlasin tiskirättiohjeita ja löysin Tiskikukkasen ohjeen. Ja eikun kokeilemaan! Ohje oli tosi kiva, vaikka taas tuli tällainen kouran pohjaan katoava rätti. Meidän muksuilla on paljon rasuja, joilla saa auttaa äitiä siivouspäivänä! :) Sen verran rättejä kokeilin, että totesin langan olevan todella hyvää tiskirätteihin! Paksuutta rätillä on sopivasti, mutta pöydän pinta ei kuitenkaan jää liian märäksi. Ja pöytään kivettynyttä puuroakin (!!!!!!) sai hinkata ihan huolella eikä lanka rispaantunut tai mennyt rikki.

Elämäni ensimmäinen tiskikukka! Ja ah, kuinka salama taas vääristää väriä! Noh, ehkä kaikki syy ei ole tuon salaman, vaan amatöörikuvaajan... 

Tiskikukka oli niin vallan mukava tehdä niin pitihän sitä pikavisiitti tehdä lankakauppaan ja hankkia lisää tuota Blend Bamboo-lankaa. Kävimme siskoni ja hänen miehensä luona Kuopiossa ja lähestulkoon tuona matkan aikana syntyi "vähän" suurempi tiskikukka. Eli muunsin ohjetta lisäämällä silmukoita ja tästä tuli kyllä todella suuri! Päättelin tiskikukkaa perillä ja kysäisin siskoltani haluaisiko hän kokeilla itsetehtyä tiskirättiä ja niin oli koti uudella kukalla! :) Kokemuksia en oo muistanu kysellä. 

Tein itselle vielä samanmoisen, mutta nyt hillitsin vähän noiden silmukoiden kanssa ja tämä itselle jäänyt tuntuu nyt sopivan kokoiselta. Lisää siis lankaa ja tehdasta käyntiin, näitähän tarvitaan! Vielä pitäisi tuossa päättelyssä harjaantua, että saisi tuon sauman siistimmäksi.

Sitten jotain, mitä en ole ennen tehnyt. Kakkuja olen leiponut, mutta sokerimassalla niiden päällystäminen on ollut minulle ihan uutta juttua. Kaverini oli tehnyt kauniin synttärikakun, jonka oli päällystänyt sokerimassalla ja tästäpä sain idea kokeilla sitä itsekin. Olen nimittäin aika surkea sen kermavaahdon kanssa ja välistä on kiva olla jotain muutakin kuin kermakakkuja. Mieheni synttärit ovat näin kesällä ja niinpä tuumasta toimeen ja haaveista totta. No, ei nyt ihan! Ensinnäkin kurkotin taas katajaan. Ostin valkoista sokerimassaa ja mielessäni oli hieno valkoinen kakku, jossa olisi sinisiä pikkuautoja päällä sikinsokin. Minulla on sellainen pikkuauto-piparimuotti, jolla suunnittelin painavani autokuviot. Ostin sinistä elintarvikeväriä ja aloin tohkeissani värjätä massaa. Tipoittain lisäsin väriä massaan kunnes yhtäkkiä tajusin, että olin värjännyt KOKO massan siniseksi! Vaikka suurinosa kakusta piti olla VALKOINEN!! Voi hiki ja tuska! Yhtäkkiä minulla oli saavillinen sinistä massaa! Hätäpäissäni keksin päällystää kakun sillä sinisellä ja ylijäämä massaan lorauttaa punaista elintarvikeväriä sekaan eli massa muuttui kammottavaksi violetiksi. Homma oli jo niin karannut käsistä, että kun sain kakun valmiiksi alkoi jo naurattaa!! Tuli mieleen se lastenohjelma, jossa ne veljekset Mat ja Pat yrittää koko ajan tehdä, mutta ei tuu kuin vahinkoja.  :) 

Tässäpä se "komeus" sitten on! Ensin itketti ja sitten kyllä tosiaan jo naurattikin... Ei tuu musta leipuria ei! Mielessä oli ihan toisenmoinen kakku! Mutta syödyksi tuli, se kai se pääasia oli! Eikä kukaan saanu myrkytysoireita, vaikka kakku aika myrkyllisen vaikutelman antoikin! 

Pojat tarvitsi hiekkaleluilleen kassin. Mieleeni juolahti jostain virkkauskirjasta verkkokassinohje, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan koostui ketjusilmukoista ja kiinteistä silmukoista. Langaksi ostin Novitan Hanko-lankaa ja koukku oli nro 6. Vaikka ohje kirjasta löytyikin, tein tämän omasta päästäni tehden niin monta silmukkaa kuin halusin kassin olevan leveä ja siihen aloin tehdä lenkkejä. Kahvat ja reunukset virkkasin kiinteillä silmukoilla ja sovellusta tehtiin rutkasti! Ystäväni näki kassin ja kertoi heidän vastaavaa tehtävää tehneen kassin juuri hajonneen. Ei muuta kuin vauhtia koukkuun ja toista samanlaista tekemään! :) Vauhdillahan tämäkin valmistui, kun lanka on paksua ja koukku on suuri - niin ja reikiä kassissa paljon! :)

Kassi työn touhussa jo!

Ja onhan mun pakko mainita tästä mun miesten projektista! Ostettiin alle puoleen hintaan uuden hinnasta käytetty kotimainen kerrossänky pojille. Käytön jälkiä sängyssä oli, tottakai, olihan kysymys lasten sängystä. Mutta ei mitään sellaista, jota ei kätevät isännät saisi entrattua! Esikoinen (2v7kk) oli niiiiiin touhussa mukana kun sänky (tai sängyt) hiottiin ja maalattiin niin pohjamaalilla kuin myös pintamaalilla. Yhdet kunnon raivaritkin koettiin, kun pikkutimpuri heräs päiväuniltaan ja isä oli menny ILMAN häntä maalaamaan! Ei auttanu muu kuin lyödä maalausvaatteet nopeasti päälle ja päästää poika sorvin ääreen! :)

Pitkä projekti oli viimein saatu loppuun ja sänky kasattua poikien huoneeseen. Yläsänky on nyt vielä tyhjillään tai oikeastaan pehmoleluvarasto. Ensimmäisenä iltana uudessa sängyssä esikoinen rättiväsyneenä siveli sängyn laitaa, hymyili ja tuumas: "minä itte maalannu..." Piti vähän äidin pyyhkäistä silmäkulmaa...

Pakko pistää loppuun pari iki-ihanaa kuvaa, vaikkeivät käsitöihin liitykään! 

Mukavaa elokuuta! Toivottavasti ehdin vähän useammin kuulumisia päivittää, tulee muuten näin tuhottoman pitkiä postauksia! :)

Hyvä Suomi!!

Hyvä Suomi! Hienoa Leijonat! Tämä siitäkin huolimatta, että kärsimme kirvelevän tappion ja meidän oli tyytyminen neljänteen sijaan! Hienostihan ne leijonat pelasivat pronssiottelussa ja olisivat kyllä ansainneet voittaa, mutta maalit ratkaisee..

Ystäväperheemme sai vajaa kaksi viikkoa sitten potran poikavauvan ja pitihän siitä sini-valkoisesta sukkalangasta tehdä lahjaksi Suomi-junasukat kotikisojen aikaan syntyneelle! Lisäksi tehtailin vielä esikoisellekin sopivat Suomi-sukat ja lankaa jäi edelleen, joten eiköhän niistä saada juniorillekin villikset! Lanka oli Regian sukkalankaa ja ihan mukavan tuntuista kudottavaa, joskin langan ohuuteen oli tottuminen. Sukat tein lopulta 2,5 puikoilla, koska omalla käsialallani kolmosen  puikolla nurjien silmukoiden kohtaan tuli selvästi löysempiä silmukoita puikkojen vaihtumiskohdassa vaikka miten kiskoi ja kiristi. Ohje sukkiin oli täältä.

 Junasukkien kaveriksi olin tehnyt jo aikoja sitten valmiiksi vaaleansinisestä isoveli-langasta peiton. Kuva antaa ymmärtää kaikkea muuta kuin vaaleansinistä, mutta sen värinen se oikeasti on! Reunoilla helmineuletta, kuin myös ruuduissa. Tämän peiton tekemisestä on jo niin kauan, etten millään jaksa muistaa miten paljon lykkyjä tässä on saatika minkä kokoisilla puikoilla tämä on tehty. Kaippa tuosta kuvasta saa lykkymäärän laskettua ja puikot on varmaan ollu lähellä isoveli-langan suosituksia. Mitenkäs peitto kuvaushetkellä olikaan noin kiero? Taisin ottaa sitä häthätää ensin kuvat ja sitten prässäsin ja paketoin.. Hmm..

Näitä peittoja olen tehnyt muillekin ystävien vauvoille ja on kyllä mukava peitto tehdä! Nopeaa ja kuitenkin peitossa on joku "juju". Lisäksi peitto ei ole liian suuri tai pieni vaan juuri sellainen vaunujen päällä tai kaukalon päällä pidettävä - siis mukana kuljetettava peitto.
'

 Vaikka kesää kohti mennään niin eiköhän pienet jalat tarvitse vielä jotain lämmintäkin ylleen? Ja voihan peittoa pitää vauvan alla vaikka nurmikolla köllötellessä?

Esikoinen on aika haka selailemaan äidin "älypuhelinta" ja käsiin puhelimen saadessaan tuotokset voivat olla seuraavia:

Mitä nämä lapset osaavatkaan kun ovat meidän ikäisiä?!?!?


Aurinkoista päivää kaikille! Kyllä se kesä näyttäisi sieltä sittenkin tulevan! Tää lähtee nyt terassikaffille!