Hyvä Suomi!!

Hyvä Suomi! Hienoa Leijonat! Tämä siitäkin huolimatta, että kärsimme kirvelevän tappion ja meidän oli tyytyminen neljänteen sijaan! Hienostihan ne leijonat pelasivat pronssiottelussa ja olisivat kyllä ansainneet voittaa, mutta maalit ratkaisee..

Ystäväperheemme sai vajaa kaksi viikkoa sitten potran poikavauvan ja pitihän siitä sini-valkoisesta sukkalangasta tehdä lahjaksi Suomi-junasukat kotikisojen aikaan syntyneelle! Lisäksi tehtailin vielä esikoisellekin sopivat Suomi-sukat ja lankaa jäi edelleen, joten eiköhän niistä saada juniorillekin villikset! Lanka oli Regian sukkalankaa ja ihan mukavan tuntuista kudottavaa, joskin langan ohuuteen oli tottuminen. Sukat tein lopulta 2,5 puikoilla, koska omalla käsialallani kolmosen  puikolla nurjien silmukoiden kohtaan tuli selvästi löysempiä silmukoita puikkojen vaihtumiskohdassa vaikka miten kiskoi ja kiristi. Ohje sukkiin oli täältä.

 Junasukkien kaveriksi olin tehnyt jo aikoja sitten valmiiksi vaaleansinisestä isoveli-langasta peiton. Kuva antaa ymmärtää kaikkea muuta kuin vaaleansinistä, mutta sen värinen se oikeasti on! Reunoilla helmineuletta, kuin myös ruuduissa. Tämän peiton tekemisestä on jo niin kauan, etten millään jaksa muistaa miten paljon lykkyjä tässä on saatika minkä kokoisilla puikoilla tämä on tehty. Kaippa tuosta kuvasta saa lykkymäärän laskettua ja puikot on varmaan ollu lähellä isoveli-langan suosituksia. Mitenkäs peitto kuvaushetkellä olikaan noin kiero? Taisin ottaa sitä häthätää ensin kuvat ja sitten prässäsin ja paketoin.. Hmm..

Näitä peittoja olen tehnyt muillekin ystävien vauvoille ja on kyllä mukava peitto tehdä! Nopeaa ja kuitenkin peitossa on joku "juju". Lisäksi peitto ei ole liian suuri tai pieni vaan juuri sellainen vaunujen päällä tai kaukalon päällä pidettävä - siis mukana kuljetettava peitto.
'

 Vaikka kesää kohti mennään niin eiköhän pienet jalat tarvitse vielä jotain lämmintäkin ylleen? Ja voihan peittoa pitää vauvan alla vaikka nurmikolla köllötellessä?

Esikoinen on aika haka selailemaan äidin "älypuhelinta" ja käsiin puhelimen saadessaan tuotokset voivat olla seuraavia:

Mitä nämä lapset osaavatkaan kun ovat meidän ikäisiä?!?!?


Aurinkoista päivää kaikille! Kyllä se kesä näyttäisi sieltä sittenkin tulevan! Tää lähtee nyt terassikaffille! 

Haaste!

Prusiluska heitti minulle haasteen, johon kuului vastata hänen 11 kysymykseen ja valita vastaavasti 11 bloggaajaa, joille heittää uudet kysymykset. Tässä haaste eteenpäin seuraaville bloggaajille:

Virkkuuskoukku

Ö-luokkaa

Villapata kiehuu

Villaviidakko

Aarnilintu

Silmukat solmussa

Amigurumipaja

Kerällä

Mun sun meitin

Violettia ja villalankaa

Yarn-Spirit

Ja heille esitän seuraavat kysymykset:

1. Kuka opetti sinulle käsityön alkeet? Opetti luomaan silmukat tai tekemään ketjusilmukoita tai ompelemaan?

2. Minkä taidon haluaisit oppia (käy mistä asiasta tahansa)?

3. Onko jokin unelma toteutumatta - jos, niin mikä?

4. Paras kesämuistosi

5. Kamalin kesämuistosi

6. Mikä saa sinut tulistumaan?

7. Entä leppymään?

8. Mielestäsi turhin julkkis

9. Lempi musiikkisi

10. Paras vuodenaika

11. Miksi bloggaat?

Ja sitten vastaamaan kysymyksiin:

1. Koukku vai puikko?

Molemmat, mutta jos on pakko valita niin valitsen puikon. Koukku on alkanut pysyä kädessä paaaaaaljon myöhemmin kuin puikko tai puikot.

2. Mikä oli ihan eka käsityösi?

Jaa'a.. Luultavasti patalappu tai nukkekodin matto. Opettajana ei toiminut käsityönopettajat vaan oma äiti ja mumma. 

3. Mikä oli lapsuutesi rakkain harrastus?

Varmastikin lukeminen. Ahmin kaikki Tiina-kirjat, SOS-kirjat, Neiti Etsivät, Viisikko-kirjat, Susikoira Roi-kirjat ja yleensä kaikki lapsille/nuorille tarkoitetut kirjat. Joskus en (muka) saanut keskityttyä lukemiseen kunnolla, jolloin menin ovet paukkuen saunan lautelle lukemaan (pikku esiteini?) :)

4. Minkä taidon haluaisit oppia ja miksi?

Haluaisin osata piirtää - edes jollain lailla. En tiedä onko se taito, mitä voi oppia, mutta olen niin surkea piirtäjä, että kun piirsin esikoiselle (mielestäni) nallen, hän hihkaisi kirkkain silmin: "Äiti kato! POSSU! Jollain lailla tuohon piirtämiseen kuuluu myös luovuus, joka on siis mulla ihan nolla. Kadehtien katson kun muut osaa sommitella tilkkuja ja sisustaa hienosti. Mun täytyy aina NÄHDÄ jonkun muun keksimä juttu ennenkuin lamppu syttyy ja rattaat raksahtelee. :)

5. Unelmamatkakohteesi?

Kyllä se on varmaan Lontoo. Ollaan mieheni kanssa jo useamman vuoden puhuttu, että sinne vielä mennään. Ja kyllä me vielä joskus sinne mennäänkin. :)

6. Paras koskaan saamasi lahja ja keneltä sen sait?

Tätä ei tarvi kauaa jahkata! Kun menimme mieheni kanssa naimisiin, halusimme antaa seuraavana aamuna toisillemme huomenlahjat. Yhteisymmärryksessä oltiin sovittu, että ei osteta mitään SUURTA, vaan ihan jotkut pienet muistot vain. Minä kahmin kauppoja ja pähkäilin mikä olisi sellaista kivaa pientä muistoa. Lopulta ostin kahvimukin, jossa luki Mieheni. Kupin sisällä oli hieno teksti, jossa kerrottiin miksi hän on mieheni. Mielestäni oikein tilanteeseen sopiva ja jotain pientä. Hääpäivä oli ja seuraavana aamuna annoimme lahjat hääsviitissä. Mieheni halusi ensin omansa. Hymyillen hän kiitti mukista. Kun tuli hänen vuoronsa antaa lahja tajusin heti, että nyt ei ole pysytty sovitussa. Sain korurasian, jossa oli valkokultainen rannekoru. Täysin minun näköinen, kaunis ja yksinkertainen. Teki mieli heittää se kaffemuki seinään! Rähisin aikani että PITI OSTAA JOTAIN PIENTÄ!! Johon mieheni vastaamaan, että se ON pieni koru. Tähän minä inisemään, että "epäreilua". "Miesten kuuluu joskus olla hieman epäreiluja" - kuului mieheni vastaus. Tukin suuni ja tälläkin hetkellä tuo koru on kädessäni.  

7. Mikä eläin haluaisit olla ja miksi?

 Voi ei.. Mä en tiedä haluanko mä olla eläin? Mutta jos on pakko valita niin varmaan mä haluaisin olla kissa. Kissat on lempeitä laiskiaisia, jotka tarpeen tullen ottavat kynnet esiin. :)

8. Paras näkemäsi elokuva tai lukemasi kirja?

Ehdottomasti paras lukemani kirja on Khaled Hosseinin kirjoittama Tuhat loistavaa aurinkoa. Kirja, jota luin lähes yötä päivää. Eikä tuolle kirjalle Sofi Oksasen Puhdistus paljoa häviä!

9. Mikä on tämän päivän toiveesi?

Toivon rentoa sunnuntaita yhdessä perheen kanssa.

10. Mikä oli paras eilen sattunut asia?

Eilen sattui paljon ihania asioita! Haimme ensimmäisiä kesäkukkia pihalle, tehtiin pikainen siivous koko perheen voimin (ja ainakin hetken aikaa meillä oli siistiä), kävimme ystävien luona kylässä tapaamassa vähän alle 2-viikkoista poikavauvaa ja samaisessa paikassa esikoisemme kokeili ensimmäistä kertaa hyppiä trampoliinilla. Ei varmaan tarvitse kertoa oliko se kivaa?!? :) En osaa eritellä, mikä oli parasta!

11. Mitä toivoisit huomenna tapahtuvan?

Huomenna voisi olla paaaaljon hyviä tarjouksia ruokakaupassa, kun lasten kanssa haetaan jääkaappiin täytettä. Lisäksi toivon, että aurinko paistaa! Pääsee jyväjemmarit pelloille ja me muksujen kans pihalle! 

Taika on murrettu!

Vihdoin ja viimein pääsin käymään (lue: sain aikaiseksi käydä) uudessa lankakaupassa! Ja aikamoinen paratiisi siellä olikin. Piti itseään pidätellä etten tyhjänny koko kauppaa! Kuten olen ennenkin maininnut, en ole juurikaan tehnyt käsitöitä muista langoista kuin Novitan valmistamista. Nyt taika on murrettu ja uusi aluevaltaus tehty! Mainittakoot, että kaupassa oli todella hyvä palvelu! Myönsin myyjälle lähes kynnyksellä, että olen ihan urpo lankojen kanssa ja johan alkoi tulla tietoa ja suosituksia mihin mikäkin lanka olisi sopivaa. 

Saalis:

Tunnen itseni ja tein itselleni ennen kauppaan astumista lupauksen, että en osta yhtään lankaa, jolle en tiedä käyttötarkoitusta. Pysyin lupauksessani! Myöhemmin saatte nähdä, mitä näisä kaikista tulee. 

Mietteissä on nyt tehdä nuorimmaisellekin päiväpeitto. Ei tokikaan näistä langoista! Olen jo aloittanut tekemään paloja omista jämälangoistani, jotka ovat 7-veljestä. Käytön myötä olen ollut aika pettynyt lankaan. Esikoisen peitto on aika nyppyyntynyt, vaikka olen pessyt peiton vain kaksi kertaa ja tuolloinkin hienopesuohjelmalla. Lapsi ei ole peiton päällä kuin päiväunilla eli käyttökään nyt ei ole mitään mahdotonta. Toki voisin käyttää loppuun nuo 7-veljestälangat ja ostaa jotain saman paksuista muuta lisäksi, mutta tuleeko laatuero tällaisessa peitossa liiankin hyvin näkyviin? *huokaus* Noh, annetaan tämän ajatuksen muhia, josko siihen löytyisi jokin ratkaisu. 

Räkätauti on vallannut kotimme ja muutama päivä on mennyt neniä niistäessä. Nyt kuitenkin näkyy valoa tunnelin päässä ja toivottavasti MONTA hammasta juniorin suussa! :)

Nyt puutarhakauppaan suunnittelemaan kesää!

Käsitöitä.. tavallaan!

Prusiluskan blogissa oli jo muutama aika sitten pieni kilpailu, josta (pitkällisen taustatyön tehneenä) voitin palkinnon! Kivaa! Prusiluska ei paljastanut blogissaan, mitä palkinnoksi tulisi ja mieluisa yllätys löytyi viikon kuluttua postilaatikosta! Miten nykyään onkin niin mahdottoman kiva saada ihan konkreettista postin kautta. Melkein juoksin sisälle repimään pakettia auki! :)

Ja tällaista sieltä löytyi! Kaiken härdellin keskellä en ole ehtinyt alkaa pikkupalasia liimailemaan yhteen, mutta eilen ajattelin, että ainakin aloitan! Toki luin heti paketista, että varsinaisia ohjeita kokoamiseen ei ole, vaan ensin täytyy ohuisiin paloihin kirjata numerot, joista päättelemällä otus kasataan. Ja kun avasin paketin heti sen kolahdettua postilaatikkoon, totesin sen sisältävän todella paljon pienen pieniä osia.  Kahden suht uteliaan pikkupojan äitinä ajattelin, että myös isän täytyy olla kotona kun alan tätä tehdä... :) Mutta kun alkuun pääsi ja hoksasi miten numeroita tulee tulkita oli kasaaminen yllättävänkin helppoa ja  mukavaa pikku väsäämistä

Valmis!

 Korennon olisi saanut myös maalata, mutta hätäisenä ajattelin, että hyvä se on noinkin! Palat kun olisi ensin pitänyt maalata ja sitten vasta kasata. Maalit olis ollu kaupassa ja, ja, ja, jajajajaja..  :) Poikien mielestä korento on todella kiinnostava! Ehkä me jonkinmoinen siima siihen saadaan viriteltyä ja korento voi muuttaa poikien huoneeseen lentämään!

Ja aina on joku nopea näppinen tekemässä kuvaussessiosta haasteellisempaa..

Tässä vielä keväinen kuva! Mumman luona köllöteltiin nurmella ja nautittiin auringonpaisteesta! 

Kuvan myötä kaikille aurinkoista kesän odotusta! Kohta saa heittää haalarit pois ja paahtaa nurmella varpaisillaan! 

Ai niin! Bongasin erittäin elämänmakuisen blogin! Nimittäin Ö-luokkaa. Käykääpä kurkkamassa, mitä kaikkea sieltä löytyy! Ainakin hauska kesäarvonta, jossa on käsityöihmisille (ja myös pienten lasten vanhemmille) aika loistava palkinto!

Ei heikkohermoisille!

No  niin.. Otsakkeena on puikkojen kilinän lisäksi lasten kalina. Jos nyt vaikka sitä kalinaa sitten. Reilu viikko sitten vanhin poikani päätti kokeilla onko isän ja äidin puheet hellan levyn kuumuudesta totta vai pelkkää legendaa.. Huonostihan siinä kävi. Oikeassa kädessä 2.asteen palovammat ja sunnuntai-illan puuron syönti vaihtui ensiapu-retkeen. Asumme 5km päästä terveyskeskuksesta, mutta tuolloin matka tuntui kymmenkertaiselta - takapenkillä kun huusi reilu 2-vuotias kipeää kättä.  Kotona jo pidimme kättä haalean vesihanan alla ja tätä jatkettiin ensiavussakin hetki. Koura täyteen rasvaa ja käsi siteeseen. Kotona alkoi kipulääkkeet vaikuttaa, itku loppui ja alettiin jo kertaamaan mitä tapahtui. Tuon jälkeen ei kipua ole enää itketty.

Tiistaina eli kaksi päivää tapahtuneen jälkeen kävimme näyttämässä  kättä lääkärille ja käsi oli parantunut todella hyvin! Kuva on otettu tuolloin tiistaina. 

Tämä meidän 2-vuotias on kyllä ollut reippaampi kuin äitinsä tässä projektissa! Siteen on saanut vaihtaa joka päivä ja jo tuolloin tiistaina hän päheenä neuvoi jo hoitajaakin mihin kohtaan rasvaa piti lisätä. :) 

Nyt kaikki rakot on puhjenneet ja uusi iho tullut palaneen tilalle. Hauskinta hälle on nyt nahkariekaleiden nyppiminen! 

Tässäpä kuva eiliseltä eli 8 päivää tapahtuneesta. Uskomaton on ollut paranemisvauhti! Toivottavasti tästä kokemuksesta oppivat niin vanhemmat kuin myös lapsi! 

ps. Pienten lasten vanhemmat saavat vapaasti kertoa tämän tositarinan omille muksuilleen. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa! :)